2,5 viikkoa leikkauksesta

Näin se aika vaan menee hurjaa vauhtia eteenpäin. On jo kaksi ja puoli viikkoa siitä pelottavasta päivästä, joka varmasti lukeutuu mun elämäni kamalimpien päivien kärkikastiin. Nyt se tuntuu olevan jo kaukana menneisyydessä ja kovaa vauhtia mennään positiivisin mielin ja odotuksin eteenpäin. 
Vähän oli viikonloppuna ja alkuviikosta odotettua enemmän kiirettä niin en sitten muistanutkaan tulla tänne postaamaan, että tapani mukaan olen taas myöhässä ;(

Myyn kanssa menee oikein mainiosti. Niin iloinen se on joka päivä ja välillä pitää vähän rauhoitella, ettei ihan mene riehumiseksi. Kävelykin tuntuu sujuvan päivä päivältä paremmin. Huojuvaa menoahan se on, mutta kävelyltä se kuitenkin näyttää. Olen vieläkin kovin hämmästynyt tästä Myyn nopeasta kuntoutumistahdista. En olisi 2,5 viikkoa sitten uskonut, että se kävelee jo tässä vaiheessa vaikka lääkäri sanoikin sen olevan ihan mahdollista. Lämmin ilma vähän verottaa tota Myynkin jaksamista noissa jumppajutuissa, mutta rauhallisesti edetään Myyn ehdoilla :) Huomenna sitten tosiaan uudestaan mennään fysioterapiaan. Pitäisi Myylle valjaatkin hommatta. Varmasti parempi ja tukevampi vaihtoehto kuin panta.

Mellulla ja Aadallakin menee hyvin. Mellu kävi viime viikolla kartrofen pistoksella lekurissa ja tänään käytiin uudestaan jos saisi vähän mummelin jalkoja vetreämmiksi. Tosin ei noilla helteillä kukaan jaksa kovin virkeää esittää :D Varsinkaan Mellu, kun se on aina ollut niin rauhallinen neiti.
Aadalla tuli agilityyn muutaman kerran tauko, kun sekin aloitti juoksunsa. Saa nähä millainen sekopää se taas on, kun pääsee hallille :D tauko ei ainakaan Aadalle ole näyttänyt tekevän positiivista vaikutusta. Se vaan käy ihan kuumana ja kaahailee vähän sinne sun tänne ilman korvia.

Juhannuksena koirat näillä näkymin pääsee mökille. Siellä ne saa nauttia ja juosta niin paljon kuin sielu sietää ja Aada tietty uidakin. Paitsi tuo potilas Myy, joka ei vielä saa revitellä ennekuin jalat alkaa olemaan kunnossa. Se pääsee sinne viettämään rentoiluviikonloppua. Tekee sillekin varmaan ihan hyvää päästä vaihtamaan maisemaa.

Eipä meille mitään sen ihmeempää kuulu. Meidän porukalla tällä hetkellä siis kaikki reilassa!

KOTIKUNTOUTUS + Fysioterapia

Tässä olis vähän myöhässä nämä kotikuntoutusliikkeet mitä piti tehdä, ennen kuin jaloissa näkyy selkeitä tahdonalaisia liikkeitä :)

1. Seisomisharjoitukset. Koira asetetaan seisomaan luonnollisessa asennossa ja tuetaan sitä tarpeen mukaan laittaen käsi tai kädet lantiolle. Jalkojen oikea asento pitää muistaa tarkistaa. Koira pidetään seisoma-asennossa 1-3 minuutin ajan 4-8 kertaa päivässä. Jos koiralla on hyvä ruokahalu kannattaa tehdä seisomis-harjoituksia esim. aina koiran syödessä.

2. Takaraajojen aktivointiharjoitus. Seisoma-asennossa, ote koiran lantiosta. Työnnä kevyesti lantion päältä alaspäin, "hypyttäen" koiraa varovasti ylös ja alas. Jos koiran takajalat ovat veltot, tehdään harjoitus aina seisomisen yhteydessä, 1-3 minuutin ajan 4-8 kertaa päivässä.

3. Istuminen. Koira autetaan istumaan luonnolliseen asentoon, tukien tarpeen mukaan. Koiraa houkutellaan makupalan tai lelun avulla kurkottamaan puolelta toiselle sekä eteen ja ylös. Koira joutuu silloin korjaamaan istuma-asentoaan ja harjoittamaan vartalon hallintaa. Tee harjoitus 1-3 minuutin ajan 4-8 kertaa päivässä.

4. Passiivinen liikeharjoittelu.

Passiivinen liikeharjoittelu edistää ja ylläpitää nivelten liikkuvuutta sekä edistää verenkiertoa. Passiivinen liikeharjoittelu tarkoittaa että jalkojen kaikki nivelet ojennetaan ja koukistetaan koko kivuttomalla liikeradalla. Otetaan kevyt ote nivelen läheltä, molemmilta puolilta. Koukistetaan ja ojennetaan niveltä koko liikeradalla rauhallisesti ja pehmeästi. Jatketaan otteella kintereen alapuolelta toisella kädellä ja toisella kädellä ote polven ylä etupuolelta. Koukistetaan ja ojennetaan rauhallisesti koko jalkaa. Harjoitusta tehdään kummallekkin jalalle 10-15 toistoa 3-5 kertaa päivässä.

5. Koiralle tehdään "juoksuliikettä" noin 5 toistoa 3-5 kertaa päivässä passiivisen liikeharjoittelun yhteydessä. Koiran jalkaa viedään samalla tavalla kuin liikkuessa: ylös eteen, jalka työnnetään polvesta suoraksi ja viedään jalka taakse. Puristetaan/"nipistetään" koiralle ei saa luonnollisesti aiheuttaa kipua tai kudosvaurioita, vaan tarkoitus on vain aktivoida raajan koukistusta.

--------------------------------------------------------

Tällä hetkellä tilannehan on niinkin hieno, että Myy jo kävelee jonkin verran! Huteraahan se meno vielä on, mutta ihan älyttömästi on reilussa viikossa tapahtunut muutosta. Oikea jalka on kuitenkin aika paljon heikompi vielä kuin vasen, mutta eiköhän se oikeakin vielä kiri vasenta kiinni. Fysioterapiassa käytiin tällä viikolla tiistaina (28.5) sekä tänään torstaina (30.5). 

Tiistaina siirryttiin jo uimisesta matolla kävelyyn vedessä. Aluksi Myy oli vähän pihalla mitä siinä matolla oikein pitää tehdä. Hyvin se siitä kuitenkin lähti hetken päästä rullaamaan ja sitten Myy menikin kuin vanha tekijä ;) ja hyvin käveli jo itse, ei tarvinnut kuin vähän varmistella.
Tänään meni vielä tiistaitakin paremmin. Myy muisti jo miten homma toimii ja lähti saman tien kävelemään määrätietoisesti eteenpäin. Ei tarvinnut mitään apuja! Tästä on hyvä jatkaa.

Nyt jatketaan kotona kävelyharjoituksia ahkerasti ja ensi viikon perjantaina on taas uusi fysioterapiakäynti :) On tuo vain niin mainio koira!


Palailen varmaankin tuossa viikonloppuna taas kertoilemaan Myyn kuulumisia :) ja voisin yrittää jossain vaiheessa vähän ottaa videotakin harjoituksista.

Leikkauksesta viikko

Hellurei vaan!

Myy kotiutui siis torstaina 23.5, silloin oli vielä fysioterapeutin ja lääkärin kanssa tapaaminen. Käytiin läpi jumppaliikkeitä ja hoito-ohjeita sekä sovittiin ensi viikon fyssariajat ja tikkien posto, jonka jälkeen kotimatka alkoi. Yksi iso edistys askel oli jo keskiviikon ja torstain välissä tapahtunut....Myy pystyi seisomaan jo pienen hetken itsekseen! En ajatellut, että ihan näin nopeasti tapahtuu mitään noinkin ihmeellistä. Lääkärikin tokaisi, että edistyminen on kyllä ollut poikkeuksellisen nopeaa. Jatkuuko sama tahti niin sitä on vaikea sanoa, toivotaan toivotaan! :) Alku on ollut kyllä lupaava.

Kotona siis ollaan ehditty olla nyt muutama päivä ja Myyn kanssa on tullut jumppailtua ahkerasti. Vielähän tuo meno on tosi huteraa, mutta sinnikkäästi tuo pikku koira yrittää nousta jo ylös ja onnistuukin siinä aina välillä ilman tukea. Tosin kauanhan se ei ylhäällä pysy, mutta uusi edistys sekin. Pihallakin, kun ulkoilutan sitä tukien kaulaliinalla mahan alta ottaa Myy jo pieniä tepsuttelevia askelia. Ei siis koko ajan laahaa jalkojaan perässä. Olen niin ylpeä tosta pienestä tsempparista <3 Mellu ja Aadakin tajuaa ottaa vähän iisimmin Myyn läheisyydessä. Olen siitä huolimatta aina vahtimassa, kun ne ovat samassa huoneessa. Nekin on kyllä vähän hämmentyneitä tästä tilanteesta.

Aika raskastahan se sinäänsä on hoitaa tuollaista potilasta, mutta teen sen mielelläni. Haluan nyt tehdä kaikkeni, että Myy tulisi kuntoon ja pääsisi nauttimaan elämästä täysin mäyräkoiran rinnoin :) 

Huomenna onkin taas fysioterapia niin pääsee Myy jälleen uiskentelemaan ja torstaina uudestaan sekä poistetaan tikit samalla :)

Väsynyt Myy kotona

Nyt löyty mukava löhöilypaikka ;)

Reipas Myy

Kuntoutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Vielä ei jalat tietenkään kanna, mutta toipuminen noin muuten on lähtenyt hyvin käyntiin.

22.5

Aamupäivällä 11 menin ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen moikkaamaan Myytä ja samalla tapaamaan fysioterapeuttia, koska olisi myös ensimmäinen uintikerta. Se oli kyllä tosi iloinen jälleen näkeminen. Myy oli niin innoissaan. Hauska pieni koira. Haavakin oli ihan super siistin näköinen.


Leikattu selkä

Käytiin läpi erilaisia jumppaliikkeitä, mitä sitten kotona pitäisi Myyn kanssa tehdä joka päivä. Kun saan jumppaliikkeet kirjallisena itselleni niin laitan ne myös tänne.

Sitten Myy menikin jo uimaan. Vesihän ei oikein ole Myyn lemppari elementti, mutta kyllä se siellä kiltisti ui jos ei kerran muuta mahdollisuutta anneta. Uinnit sujui mallikkaasti ja potkujakin takajaloissa jo havaittiin. Tosi hienoa!

Ja ei muuta kuin altaasta kuivaamaan jonka jälkeen Myy pääsi kokeilemaan sellaista voiko sitä nyt koirien pyörätuoliksi kutsua tai peräkärryksi yms. Siinä oli kyllä huvittava näky. Varsinkin sitten, kun Myy tajusi pääsevänsä kunnolla eteenpäin. Käytävillä mentiin tuhatta ja sataa ja koko ajan piti varoa ettei tule törmäyksiä. Aika karultahan se näytti, kun Myy siinä oli. Hyväähän se kuitenkin tekee etukroppaa ajatellen koska sille on hirveän raskasta raahata peräpäätä mukana niin saa edes vähän helpotusta.

 

Pikku Myy "pyörätuolissa"

 Fysioterapia käynnin jälkeen jäin vielä hetkeksi olemaan Myyn kanssa ja kuivailemaan sitä lisää. Ruokakin maistui rankan suorituksen jälkeen ja yksi hoitaja oli ihana, kun oli jättänyt omasta maksalaatikostaan vähän yli ja toi lopun Myylle :) Myy oli kuulemma syönyt vähän huonosti, joten hän ajatteli jos maksalaatikko maistuisi paremmin ja sehän hävisi äkkiä siitä kupista.

Sitten sanoin heipat vähäksi aikaa, koska klo 17 tulisin vielä takaisin Myyn toiseen uintikertaan ja lähdin käymään Järvenpäässä hoitamassa Mellun ja Aadan.

Lääkäriltäkin tuli mukava puhelu. Hän sanoi, että Myy oli pissannut ulkona jo itse! Se ei kuulemma kovin yleistä ole, että jo tässä vaiheessa pystyy itse pissaamaan. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että seuraillaan vielä seuraavaan päivään onko se tosiaan niin, että Myy pystyy sen rakkonsa tyhjentämään. Koska silloin ei ole mitään ongelmaa kotiin tulemisessa ja sen hoitaminen helpottuu huomattavasti.



Potilas



Reipas otus

23.5

Tänään aamulla se soitto sitten tulikin ja asia tosiaan on niin, että Myy pissaa itse! Haen sen pienen potilaan klo 15 maissa kotiin! Voi tätä ilon määrää. Nyt se urakka vasta alkaa, mutta eiköhän tästä selvitä. Lopussa kiitos toivon mukaan seisoo :)

 Palaan asiaan, kun Myy on tullut takaisin kotiin :)

Pahin painajainen on täällä!

Olin kirjoittanut valmiiksi tekstin, jota en ehtinyt vielä julkaista, jossa kerroin pitkästä aikaa taas meidän porukan kuulumisia ja kaikki oli niin hyvin... Mellun vanhuuden tuomia vaivoja lukuunottamatta.

Ikävä palata tänne blogiin pitkästä aikaa tälläisen asian tiimoilta. Ajattelin, että jos tästä olisi apua jollekkin saman asian kokeneelle/kokevalle. Kyseessä on siis mäyräkoirahalvaus. Asia jota mäyräkoiranomistajana välillä mietin, mutta asia jonka en uskonut ikinä osuvan oman koiran kohdalle. Tämä blogi tulee nyt suurimmaksi osaksi käsittelemään Myyn kuntoutusprojektin etenemistä. Yritän tänne nyt aktiivisesti päivittää kuulumisia.

20.5.2013

Tämä mäyräkoiranomistajan kauhu tuli meille aivan puskista. En ollut huomannut Myyssä mitään sen kummempia oireita. Sillä on välillä kausia, kun lenkkeily ei kiinnosta ja mennään löntystäen ja joskus taas aivan päin vastoin. Jälkeenpäin ajateltuna voi ollakkin, että ne olivat viitteitä tulevasta. Ei sitä vain osannut tajuta, kun Myy on aina ollut hieman ailahtelevainen.

Aamulla katselin ennen töihin lähtöä olohuoneessa televisiota ja kuulin sivukorvalla, että Myy on tulossa alas sängyltä. Miten asiat voikin kerta laakista muuttua hyvästä todella pahaksi. Tapahtumaa en nähnyt, mutta kuulin kyllä! Myy huusi ihan hirveästi ja laski allensa tullessaan eteiseen. Aluksi kävi mielessä jalan murtumat yms, minkä ajatuksen kumosin saman tien nähdessäni, että koira ei pysty käyttämään takajalkojaan ollenkaan. 

Äkkiä puhelin esiin ja soitto eläinlääkäriin. Menin sinne heti aamulla klo. 9. Siellä tutkittiin ja saatiin lähete helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Lähdettiin saman tien ajamaan Viikkiin magneettikuvauksiin. Leikkaukseenhan siinä sitten päädyttiin. Se meni lääkärin mukaan hyvin eikä välilevytyrän lisäksi löytynyt mitään muuta. Jos jotain positiivista hakee niin onneksi olin kotona tämän tapahtuessa, että sain vietyä koiran heti hoitoon.

21.5.2013 

Helpottava puhelu saapui! Myy voi oikein mainiosti ja toipumisennuste on hyvä, kun syväkiputuntokin löytyy. Nyt vain aloitetaan se ahkera kuntouttaminen ja huomenna menen 13.30 katsomaan Myyn fysioterapiaa ja juttelemaan sen fyssarin sekä lääkärin kanssa miten jatkossa hoitoa jatketaan.

Ei tätä voi ymmärtää vieläkään. Tuntuu niin väärältä. Ensin pari viikkoa sitten Mellulta löytyy nivelrikkoa ja nyt sitten tämä Myy. Tämä jatkuva epäonni kyllä sapettaa. Aada sentään on kunnossa (joo, koputan puuta), mutta jos sillekin vielä tulee jotain niin sitten olen jo niin syvässä suossa ettei tosikaan.

Nyt kuitenkin keskitytään saamaan Myy kuntoon!

Päivitän varmaan jo huomenna illalla miten siellä fysioterapeutilla meni :)

Mikä kesä??

Pitihän tännekki nyt tulla taas kiireiden keskellä kirjoittelemaan. Ei ole vieläkään sitä omaa konetta tullut hommattua tuon muuton jälkeen, joten tää postaustahti pysyy vielä jonkin aikaa mitättömän pienissä lukemissa.

Ensiksikin mua vähän kyrpii, että eka ootellaan kesää ainaki miljoona kuukautta ja sitten säätiedotus on näyttänyt tältä viimeisen kuukauden...sataa,sataa,sataa.......ou jee aurinko ja sit taas sataa tai on muuten vaa ankeen pilvistä ja kylmää. Aika hemmetin jees sanon minä. Tää kesä on muutenki ihan törkeen lyhyt ja siitä puolet pitää vielä olla saakelin kylmää...ihan ku siitä ei oltais "nautittu" syksyllä ja talvella tarpeeksi.

Mutta joo se siitä vuodatuksesta. Agilityn makuunkin päästiin taa pitkästä aikaa juoksujen jälkeen pari viikkoa sitten. Myyllä meni aika metsään ja oli vähän jotenkin kaikki jutut ihan hakusessa ja voi ettien että miten laiskaa menoa. Siitä sitten viikko eteen päin ja Myy oli ihan eri koira. Vauhtia riitti ja pitkä nurmikko ei haitannut tuota kiitävää tappijalkaa sitten ollenkaan. Kuin hienoa!?!?!? Sain tuulettaa jeejee! Tosin putki-puomi erottelu meni sekin aika heikosti. Puomi vaan oli niin kiva.

Aadankin tauolta palaaminen oli vähän taas sähläystä ja vauhtikin uupui aluksi jostain kumman syystä. En sitten tiedä voiko tuo koira olla vähän jumissakin. Tosin kyllä se vauhtikin sieltä loppua kohden löytyi. Taas voisin vähän manata myös tota mun puutteellista ohjaamista. En vaa osaa ohjata tollasta formulaa.

Tämä juhannus vietettiinkin sitten Kangasniemellä kaverin mökillä. Koirat nauttivat, kun saivat juoksennella vapaina ilman huolen häivää. Punkkejakaa ei ole vielä mun porukasta löytynyt. Aadakin kävi heittämässä talviturkin. Oli kyllä mukava juhannus. Viikon päästä alkaakin sitten kuukauden kesäloma.

Huomenna vien Mellun eläinlääkäriin. Sillä on se about golfpallon kokoinen kova patti tuossa oikean lapaluun vieressä ja päätin nyt kunnolla tutkituttaa sen. Muuten en saa mielenrauhaa :(

Pyrin vaihtamaan tuon talvisen kuvankin tuosta joku päivä pois! :D

Terkkuja vaan, täällä ollaan taas

Kaikenlaista on tapahtunut, että tämä postailu on vähän jäänyt. Ollaan muutettu ja konetta, kun ei vielä omisteta niin sekin vähän rajoittaa tätä kirjoittelua. Joka tapauksessa...edellisestä postauksesta on kulunut aikaa ja sen jälkeen ollaan kyllä treenailtu. Tosin aika agility painotteisesti.
Treenit on menneet aika mukavissa merkeissä. Onnistumiset ja epäonnistumiset kulkee aika samalla viivalla.
Nyt kuitenkin juoksut valtasivat meidän talouden, joten treenit on taas vähän tauolla. Myyn sekä Aadan osalta. Saa nähä minkälainen höyrypää tuo Aada taas on, kun pääsee kentille. Viime tauon jälkeen lähti aikalailla lapasesta koko homma. Myylle tauko on yleensä vain positiivinen juttu.

Hyvinkään koirakylpylässäkin käytiin pulikoimassa tuossa about kuukaus takaperin. Uimamaisteri Aada oli taas elementissään. Ongelmaa ei tuottanut koiran veteen saaminen, niinkuin Mellun ja Myyn kohdalla. Sieltä pois saaminen oli sen sijaan hieman vaikeampi juttu :D Ei siinä mitään kiva, että tykkää uida. Mellu ja Myykin ui tosi hienosti, kun ne oli ensin saanut sinne altaaseen. Mellu meinasi jo pääovella kääntyä ympäri tajutessaa mihin oltiin taas tultu.

Tokoakin käytiin treenailemassa Karoliina ja Nemon kanssa. Ei ollut mikää meidän paras treenipäivä, mutta oli siellä hienojakin juttuja.

Tää blogi saattaa nyt olla hiljaa aika pitkiäkin aikoja juuri sen koneen puutteet takia. Ehkä mä tästä vielä kunnostaudun jossain vaiheessa. En ole ollut mikää reippain pakko myöntää. Vois ehkä vaihtaa tohon uuden kuvankin, kesähän tässä on jo kovaa vauhtia alkamassa. Toi talvikuva vaan masentaa :D Vaikka Myy on söppänä <3 Kaikki muu on nyt vaan syönyt aika kivasti aikaa. Palailen taas paremmalla ajalla!

Meitsi kiittää ja kuittaa!!