Kummituksien selätys

Huhheijaa, keskiviikon treenit. Myy yllätti mut todella. Muuri ja pituus, ne kaksi kummitusta ovat pelotelleet jo pitkään. Tällä kertaa ne kummitukset saivat kyllä lähtöpassit niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Se hienosti ylitti molemmat, hurraa! Mentiin ihan ensimmäiseksi semmoinen ihan pikkuinen radanpätkä missä oli toisena esteenä muuri. Halusin eka tehdä tuon harjoituksen juuri sen takia, että Myyllä on vielä tarpeeksi energiaa muurin suorittamiseen.
Aluksi se oli taas vähän kankeaa ja Myy ohitti muurin pari kertaa ja muutaman kerran se himmaili vauhtia ja luisteli palikat alas.
Päätin kokeilla pari viimeistä kertaa siten, että lähden suorittamaan rataa suoraan vauhdista ilman paikka-käskyä ja siten, että menemme yhdessä muurille ja kannustan sitä hirveästi. Se toimi! Myy kyllä koski vähän niihin palikoihin, mutta ne eivät pudonneet ja se ei yhtään himmaillut.
Pituudenkin kanssa aluksi samanlaisia ongelmia, pari kertaa se juoksi palikoiden yli. Päätin sitten ottaa vain yhdellä palikalla. Sillä toisella ja korkeammalla. Myy suoritti sen hienosti. Lisäsin heti perään sen toisen palikankin. Kyllä vain, yli meni! ja vielä kaksi kertaa! siihen oli hyvä lopettaa nuo muurin ja pituuden harjoittelut siltä kerralta.
Tehtiin vielä loppuun pidempää rataa, kun meitä oli niin vähän niin kerkesimme hyvin. Kepeillä oli taas hieman ongelmia. Pitää muistaa aina yrittää "keilata" Myy kepeille. Se ei oikein toimi että on pieni koira ja ohjaaja huitoo kädellä taivaisiin. Pitää myös kiinnittää huomiota miten kävelen siinä vieressä, koska jos oma askellukseni vähänkin muuttuu niin Myyn rytmi menee ihan sekaisin.
Lopussa tuli ikävä juttu, kun huomasimme että Myy hieman ontui. Onneksi kuitenkin vasta treenien lopussa. Liekö hypännyt hieman pahasti tai tullut aalta jotenkin huonosti alas. Kotona se kuitenkin oli taas normaali eikä jalassa näyttänyt olevan enää mitään.


Loppuun vielä laitan kaksi kuvaa Aadasta, karvallinen ja karvaton versio :D aikamoinen ero.

Loppukesä

Alkutalvi