Myylle yliaika 0 ja Aadalle pitkä agilitytauko

Joo elikkäs Aada sitten päätti alottaa nuo juoksunsa viime perjantaina ja se tietää pitkän pitkää agilitytaukoa. Tarkoituksena olisi siis astuttaa tuo rontti näistä juoksuista. Juuri, kun agilityn osalta alkoi näyttää pikkuhiljaa hyvältä. Eipä se mua nyt niin paljon haittaa. Sitten, kun nuo pennut ovat jossain vaiheessa pois alta niin voin rauhassa jatkaa harrastuksia :) Näillä näkymin kerkeäisimme mukaan vielä kesän agilityn alkeiskurssille sikäli mikäli pääsisimme edes seuraan.

Kävin vielä perjantaina (21.pv) vähän Aadan ja Myyn kanssa liitelemässä vantaalla. Aada oli hieman sähläystuulella, mutta saatiin kuitenkin mukavia onnistuneita suorituksia hypyiltä ja puomilta. Kokeiltiin hieman uutena kuviona persjättöä. Muutama kerta meni aika plörinäksi oman säätämisen takia. Tuli sieltä kuitenkin se onnistunutkin suoritus.
Myyn kanssa otettiin lähinnä kepeille lähestymisiä ja pienen pientä radan pätkää. Kyllä tuo näyttää saaneen taas kuntonsa takaisin. Ei enään niin paljon himmaillut ja kepitkin olivat ihan mainiot.

Sitten niihin sunnuntain (23.pv) ja samalla meidän ensimmäisiin kisoihin. Voi että kun aamulla jännitti. Aamupala piti tunkea väkisin kurkusta alas ja koko ajan oli hirveä kutina mahassa. Jännitystä kuitenkin vähän helpotti se, että Janessa ja Wilikin olivat mukana. Ei tarvinnut yksin siellä seikkailla. Tuomarina oli Ritva Herrala. Rata oli ihan mukava ja yksinkertainen. Helpotus oli, että radalla ei ollut pituutta eikä muuria, huh :D Radalle mentäessä se jännitys sitten lähti pois. Tehtiin mielestäni hyvä rata. Myy jaksoi tsempata loppuun asti. A:lla se jäi vähän jumittamaan ja oikein katsoi sillä silmällä, että autanko vai enkö auta. Hassu :D Kepitkin menivät hienosti vaikeammalta puolelta. Käsiohjauksella, mutta meni kuitenkin. Keppien jälkeen tuli mukaan vähän omaa sähläystä, mutta loppuun asti päästiin. Tulos oli 0, höystettynä yliajalla :D Jäi kyllä niin hyvä fiiliis, ihan turhaan jännitin :)

Vähän kyllä tekisi mieli ilmottaa niihin 12.2. oleviin kisoihin, mutta en sitten tiedä.

Jänskätystä

Oivoivoi kisat lähestyy ja jännistys on aivan valtava. En voi kuvitella sitä jännityksen määrää mikä iskee kisapaikalla, jos tälläkin hetkellä lentelee maailman isoimpia perhosia vatsassa. Toivottavasti tuo Myy nyt vain pysyisi kunnossa, että ylipäänsä päästäisiin kilpailemaan.
Keskiviikon treenit alkoivat näyttää jo vähän paremmalta. Tosin mentiin todella matalilla hypyillä, ettei liikaa rasita itseään. A:kin meni hienosti punnertaen. Pituus jäi vaivaamaan, kun sitä se ei menny kahdella palikalla. Meni Myy sen kuitenkin siten, että toinen palikka oli normaalisti ja toinen käännettynä siellä takana. Myyllä oli kuitenkin into päällä ja se oli kiva nähdä :)


Aadan näyttelytreenit meni vähän niin ja näin. Oma moka, kun en tälläkertaa oikein jaksanut keskittyä. Pistettiin lähinnä leikiksi koko homma. Eikä jaksettu olla siellä, kun yksilösuorituksen ajan ja sitten suunnistettiin kohti kotia. Pöydällä seisominen oli ihan ok. Liikkeet, noh ei nyt mitään parasta menoa. Mahto ohjaajan namit olla paljon parempia, kun omat ;D Olen huomannut, että Aada ei enään niin paljon stressaa/jännitä tuolla näyttelytreeneissä niinkuin aikaisemmin.

Kävin eilen koirien kanssa vähän metsässä kävelemässä ja sain otettua muutaman kuvankin :)

Laitetaan tähän loppuun vielä ISOT onnittelut Pikku Myylle, joka täytti tänään 5-vuotta! :) niin se aika vain mennä raksuttaa eteenpäin.

Pahalta näyttää

Nimittäin agilitykisoja ajatellen. Tuli eilen käytyä vähän kokeilemassa miten se Myy oikein toimii. Oli kyllä aika huolestuttavan kankeaa menoa. Varoi hirveästi itseään ja vauhti oli normaalia hitaampaa. Elän niin toivossa, että ensi viikolla olisi paremmat kuviot. Harmittaa hirveästi jos joudun perumaan ne kisat. Toki koiran ehdoillahan tässä mennään. Onhan niitä kisoja myöhemminkin.
Otettiin eilen siis vähän keppitreeniä ja ihan muutama hyppy, että näin vähän missä mennään. Saatiin parit onnistuneet suoritukset kepeiltä. Vauhtia vain ei löytynyt toivotulla tavalla. Hypyt sen sijaan olivat sitäkin nihkeämpiä. Joku tuota Myytä nyt vaivaa. Pitää seurailla tilannetta. Tällä hetkellä pyrin pitämään pikkuisen Myyn levossa, ettei se kauheasti hyppisi sohville ja sängyille, tai ainakaan sieltä alas :) 


Aada sen sijaan oli normaali itsensä. Treenailtiin vähän suoraa putkea etupalkalla. Ajattelin, että olisin treenaillut keppejä enemmän. Olin kuitenkin sokea enkä löytänyt niitä ohjureita, joten kunnon keppitreeni saa vielä odottaa. Ei tässä mikään kiire ole :) Puominkin se meni taas ihan itse. Alastuloa pitää kyllä vielä treenata. Haluan siitä satavarman. A:lla oli jälleen vähän jännitystä ilmassa. Kyllä se siitä ajan kanssa alkaa menemään. Hyppykuvioita se alkaa handlaamaan koko ajan vähän paremmin. Itse pitää vaa muistaa käskyttää ajoissa, ettei käännökset veny niin hirvittävän pitkiksi. 


Oli kivaa, kun Janessa ja Wilikin pääsivät mukaan treenailemaan :)

Tykitystä

Ensiksikin voin todeta, että mua ei tosiaankaan ole luotu kulkemaan yhtään liian lähellä Helsinkiä tai Espoota. Tämmönen "maaseudun" kasvatti, kun olen. Aloitan nyt vaikka kertomalla tuosta Myyn fysioterapia reissusta espooseen. Kävimme siellä siis maanantaina ja voi huh sitä matkaa. Osasin kyllä odottaa, että siellä on ruuhkaa kello 4. Sitä en kuitenkaan arvannut, että seisoisimme siellä n. tunnin ja navigaattori näytti, että 100m liikuttiin about vartissa. Lyhyen pinnan omaavana hermohan siinä meinasi mennä. Aina ajattelee sitä miten ihmiset jaksavat, joka päivä käydä sen saman ruuhkan läpi käydessään Helsingin seudulla töissä. Onhan sekin tottumiskysymys ja näin päin pois.
Sitten, kun päästiin siitä pahimmasta ruuhkasta pois niin olin siltikin hukassa. Kirosin monta kertaa navigaattorinkin sillä matkalla. Tuulilasinpesunestekkin loppui matkalla ja näkyvyys oli suorastaan huippuluokkaa. Siellä sitten porhallettiin salamapunton kanssa pitkin maita ja mantuja. Päästiin lopulta kuitenkin monien mutkien kautta perille ja huimat 20 min myöhässä. Onneksi seuraava aika oli peruttu, joten siinä ei ollut mitään ongelmaa.

Myy pääsi sitten vihdoin ja viimein Riina Kellmanin käsittelyyn. Myyn kanssa on aina kiva mennä joka paikkaan, kun se osaa olla niin nätisti. Aluksi sitä kuitenkin hieman jänskätti. Lötkötteli kuitenkin lattialla kivasti koko käsittelyn ajan :) Myy sai kehuja, että on oikein hyvässä kunnossa. Muutamia jumeja kuitenkin löytyi kylkiluiden ja rintanikamien välistä. Nyt pidetään taas vähän lisää taukoa agilitystä ja perjantaina mennään tekemään kevyttä keppitreeniä. En ainakaan enään ole huomannut, että Myy olisi jotenkin varonut itseään ja ontumistakaan ei ole enää ollut havaittavissa. Toivottavasti se tuosta kuntoutuisi ennen kisoja :)

Tiistaina tuli Aadan kanssa mentyä aksailemaan pitkästä aikaa. Mukana menossa olivat myös Karita ja Mercu. Aada olisi ihan valtavan täydellinen jos siltä saisi vielä sen rähinäroopeilun pois. Aada kuitenkin ihan mukavasti pystyy keskittymään suorituksen aikana. Aika ajoin sillä kuitenkin välillä pääkopassa flippaa ja sen haluaisin karsia mahdollisimman minimaaliseksi. Vauhtiahan tuolta ei puutu, aikamoinen tykki. Tehtiin semmoiset onnistuneet lyhyet puolentunnin treenit. Puomin jännitys ollaan selätetty ja se meni sen ihan itse. Toki hihnassa, mutta meni kuitenkin. A:nkin se meni. Vähän sitä piti kuitenkin auttaa. Edistystä kuitenkin. Hyppykuviot meni onnistuneen vauhdikkaasti, itsekkin olin tälläkertaa vähän paremmin mukana ja muistin ohjata, heh ;) Jäi kyllä niin hyvä fiilis noista treeneistä. Perjantaina sitten uudestaa. Jospa noita keppejä alkaisi ihan tosissaan treenailemaan. Ollaan nimittäin vähän jumiuduttu samojen asioiden tekemiseen. Kohta alkaisi olemaan ajankohtainen tuo agilityseuraankin hakeminenkin Aapelin kanssa.

Toivottavasti saisin ensi postaukseen laitettua kuvia. Tästä, kun tuli taas tämmöinen kuvaton tylsimys.

Welcome year 2011

Vuosi 2010 sitten tuli ja meni. Hirmu nopeasti tuntuu tämä aika aina kulkevan. Toivottavasti tästä vuodesta tulee hyvä vuosi ja koirat pysyisivät terveinä.

Viime vuoden viimeiset treenit eivät menneet ihan putkeen. Luultavasti Myyllä on jumeja vähän siellä sun täällä. Tehtiin pidempää rataa viime keskiviikkona (29.päivä). Alku näytti lupaavalta, kun vähän lämmiteltiin putken kanssa. Ei kannattaisi ikinä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Radalla Myy oli mielestäni normaalia hieman hitaamman oloinen ja pituuden suorituksessa sillä ei ollut yritystä alkuunkaan. A:llakin se himmaili niin paljon, että itse piti puuttua asiaan. Autoin Myyn A:n yli, kun sen voimat hiipuivat ylös mentäessä. Suorituksen jälkeen sitten ilmeni taas jotain vikaa Myyn etujalassa. Ontumista oli havaittavissa. Toivottavasti Myy tulisi kuntoon ennen kisoja, kun muuten jää kisat kisaamatta.

Aada on hurjasti kehittynyt pöydällä. Vähän se vieläkin väistää, mutta ei kuitenkaan jännitä enään niin paljoa. Se ei tärise tai meinaa tippua pöydältä. Voin huoletta seisoa sen edessä eikä tarvitse koko ajan pitää koirasta kiinni siinä pelossa, että kohta se putoaa. Rähinäkin oli aika minimaalista ja yksittäisliikkeet sujuivat hienosti.

Vuodenvaihde meni mukavasti mökkeillessä kaveriporukalla, Puumalassa. Koiratkin pääsivät mukaan.

Tänään tuli käytyä Aadan kanssa Mäntsälässä mätsärissä. Sinisen nauhan kanssa lähdettiin kotiin, ilman sijoitusta. Tavoite kuitenkin täyttyi mitä lähdin hakemaanki. Aluksi ajattelin, että ei tuo pikku rontti varmaan pöydällä suostu olemaan ollenkaan. Parkkihallin hälinä nimittäin jännitti aika paljon. Aada kuitenkin pysyi pöydällä eikä se enää meinannut pudotakkaan. Kyllä se kuitenkin jonkin verran vierasti hampaita katsottaessa. Tästä on hyvä jatkaa. Siihen pyritään, että se joku kaunis päivä seisoisi pöydällä eikä vierastaisi juuri ollenkaan.

Ilmoitin Myyn vihdoin ja viimein sinne agikisoihinkin. Sain myös varattua sille ajan fyssarille ensi maanantaiksi jospa se vaikka siitä vetreytyisi :)