Joulu on jo ovella

Taas on kulunut kiitettävästi aikaa viime postauksesta. Yritän jotenkin saada asiani tiivistettyä. Olin taas kirjoitellut treeneistä aikasemmin jo, mutta ei tullut  sitten julkaistua. Elättelin toivoa josko saisi noista koirista napattua muutaman kuvat. Turha toivo. On niin mustaa ja märkää, että mieluummin jätän kuvat ottamatta. Oottelen niitä nättejä lumisia maisemia. Muutamana päivänä sattui ihan kivat kelit. Enkös silloin ollut kuitenkin töissä ja vihdoin ja viimein päästessäni kotiin oli jo sen verran pimeää, että ei oikein huvittanut kuvailla. Toi armoton koirien kuivailukin, joka lenkin jälkeen alkaa pidemmän päälle ottaa kunnolla aivoon. Pikku pakkanen ja puuterilumi olis just jees!

Palaillaan kuitenkin niihin treeneihin ja taas mennään kovin agilitypainotteisesti. Ensi viikolla yritetään tokoilla, kun on joululomakin ja agility tauolla.

Aadan kanssa on treeneissä päässyt taas juoksemaan oikein urakalla. Onneksi olen kuitenkin suht vikkelä jaloistani kiitos futiksen, mutta ei sekään aina pelasta. Paljon ollaan kuitenkin kehitytty ja saatu onnistumisia. Mun pitää vain kehittää ryhtiä. Tuppaan aina kumartelemaan vähän liiankin innokkaasti, vaikka pitäisi yrittää olla vähän pystymässä. Tarvitsisin varmaan jotain muistuttavia sähköshokkeja, kun kumarran. Uudet kuviotkin  ovat välillä tuottaneet tuon sähikäisen kanssa päänvaivaa, mutta niistäkin selvittiin. Ensi vuoden puolella jatketaan taas samanlaisella teholla. 

Myynkin viimeiset treenit ennen lomaa menivät oikein hyvin. Itse olin vain jostain syystä välillä vähän omissa ajatuksissa niin unohdin välillä kertoa Myylle mihin pitää mennä. Oli pitkä kisanomainen rata. Ilmeisesti Saviojan rata edellisen viikonlopun kisoista. Päästiin tekemään se kaksi kertaa. A:nkin Myy suoritti taas reippaasti ja vauhti oli kohdillaan. Ei valittamista. Kisoihin en ole vielä Myytä ilmoittanut, mutta kerkeän vielä ensi viikolla jos nyt päätän mennä. Innostusta ainakin löytyisi.

Sen kummempia tavoitteita en ensi vuodelle ole asettanut. Aadan kanssa ainakin olisi tarkoitus startata tokokisoissa tuossa jossain vaiheessa. Toivon kuitenkin ensi sijaisesti, että pysytään terveinä ja vältyttäisiin suuremmilta takapakeilta.

Nyt keskitytään lomaan tai no minä ainakin sekä jouluun muutenkin ja syödään itsemme ähkyn partaalle. Sitten seuraavaksi koittaakin jo se monen koiran painajainen, uusivuosi! Itseltänihän löytyy rakettihullu, hieman paukkuarka ja paukkuarka. Sinäänsä hassua, että tuo rakettihullu on aina niin rauhallinen Mellu. Mikä vierastaakin monia asioita, mutta raketit saa sen ihan sekaisin. Se haluaa jahdata ja olla vain ulkona menossa mukana, kun raketteja ammutaan. Näin meillä, mites muilla?? :D

Tähän loppuun vielä perinteinen joulupotretti koko poppoosta!

Pampampam!

Reilu viikko sitten torstaina oli taas Aadan treenipäivä. Voi hitsi, että ärsytti. Hyvinkäällä sattui juuri silloin olemaan jotku armeijan sotaharjoitukset ja ihan siinä treenihallin lähellä vieläpä. Siellä niitä sotilasukkoja seisoi paikoillaan ja pauke kuului. Oiva paikka pitää jotain ihme sotaharjoituksia. Lähdimpä sitten lämppälenkille Aadan kanssa. Vähän lukkoonhan se pauke sitten vetikin tuon koiran. Kulki ihan jalan vieressä ja tiiraili ympärilleen vähän säikkynä. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt taitaa mennä treenit vähän männikköön. Onneksi se siitä sitten vähän keräsi itseään, kun mentiin halliin sisään. Oli kyllä huomattavissa normaalia enemmän levottomuutta ja aivot narikassa toimintaa. Eikä syy voi olla mikään muu, kun se ulkona ollut pauke. Saatiin kuitenkin aikaiseksi oikein onnistuneet treenit. Ei ollutkaan mitään takaaleikkausjuttuja niinkuin oletin.

Tehtiin yhtä rataa molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa taas kiroan puuttuvia ratakuvia. Hitsin vaikee selittää tällee kirjottamalla vaan. Radalla oli semmoinen S muotoinen putki. Onkse nyt olevinaan se mutkaputki, kun oon ollu vähän ajatuksissani, että oon aikasemmin selittäny mutkaputkesta vaikka oon tarkottanu U:n muotoista putkea :D mutta kuitenkin toi oli nyt ihan uuden mallinen putki Aadalle.

Se oli aika jännä miten Aada suoritti sen putken ongelmitta, kun ohjasin sitä putken vasemmalta puolelta. Oikealta puolelta ohjattuna se kääntyi ekassa mutkassa koko ajan takaisin. Mikä lie siinä oli sitten se kummajainen. Kyllä se sitten pitkän hinkkaamisen jälkeen suostui menemään sieltä läpi. Pöydälle stoppasi törkeen hyvin. Radalla ollut yksi kaarros vähän levisi pari kertaa pitkäksi, kun en antanut ohjeita ajoissa.
Lyhyt ja aika helppo ratahan se oli, mutta intoilen nyt kuitenkin. Tehtiin loppuun oikein nätti puhdas suoritus. Itsekkin pysyin jopa mukana ;D

Loppuun vielä vähän keppejä. Aada alkoi olla jo tosi naatti ja ei se kauheasti enää jaksanut päätänsä mihinkään keppien ajatteluun vaivata ja vähän sen näköistä se meneminen sitten olikin :D

Viikonloppu hurahtikin sitten messarin merkeissä. Aamusta iltaan siellä tuli palloiltua ympäriämpäri. Olin tosin vain turistina. Shoppailtua tuli vähän kaikenlaista pientä mm. uudet halvat kupit, aadalle nahkahihna, leluja, herkkuja, suihkepullo sekä kätevä namipussi mihin saa numerolapunkin kiinni :)

Ainiin oon unohtanu kertoa mikä Myystä on tullut....roskisdyykkari itse. Se on oppinut avaamaan keittiön roskiksen oven ja tonkii sieltä kaikkea mahollista. Viimeksi se oli uiskennellut ruokapakkauksessa missä oli ollut kiinalaista. Mä en tajua mistä se oikeen keksii aina noita uusia tempauksia. Onko se jonkinlaista huomionhakusta toimintaa. Todella turhauttavaa. Pitää varmaan yrittää kehitellä, joku "lapsilukko" hemmetti soikoon.

Viime maanantain agit meni Myyn kanssa taas vaihteeksi mainiosti. Alku oli ehkä pikkuisen tahmea, mutta kyllä se oikea vaihde sitten löytyi. Ehkä alan jatkossa harrastamaan sitä, että lähden Myyn kanssa yhtäaikaa lähdössä. Se saa siitä huomattavasti enemmän vauhtia. Paikallaolo tuntuu vain pienentävän virettä.
Ratoja oli kaksi. Oli onnistumisia ja muutama epäonnistuminenkin, jotka pistetään yllättäen oman ohjauksen piikkiin. Kerron nyt vähän ympäripyöreesti. Myy oli aluksi vähän tahmea. Ei siinä oikean vaihteen löytämisessä onneksi kauaa kestänyt. Selkeästi parempi tapa meillä on lähtea suorittamaan rataa yhtäaikaa, ilman mitään paikallaoloja. Myy syttyy huomattavasti paremmin. Virheet suurimmaksi osaksi pistetään ohjauksen piikkiin, mutta keppivirhe oli ihan Myyn oma vika. Keskittyminen oli jossain muualla. Persjätöt ja käännökset onnistuivat kivasti. Välistäveto meni aluksi vähän reisilleen, mutta saatiin sekin onnistumaan.

Kerron seuraavassa postauksessa Aadan viime viikkoisista treeneistä muuten tämäkin postaus venähtää taas ihan järkyttävänä pituiseksi. Tää blogiin kirjottaminen on selkeesti alkanut olemaan aika vaivalloista. Ehkä tää tästä joskus taas alkaa sujumaan :D