Ei mitään parasta menoa

Tulee taas tämmönen kiva pitkä postaus, kun oon taas ollu laiska bloggaaja.
Viime viikon näyttelytreeneistä ja Aadan agilitytreeneistä aion kyllä kertoa seuraavassa postauksessa.

Myy

Muutaman viikon takaiset agilitytreenit Myyn kanssa ei ihan menny niin kuin ajattelin. Alku treeni pikkuradalla meni hyvin ja siihen olin tyytyväinen, mutta pidempi rata ei kyllä sujunut tällä kertaa yhtään. Sieltä löytyi kuitenkin onnistumisia. Kokonaisuus ei vaan oikein iskenyt.

A:n kanssa oli isoimmat ongelmat. A:n alta meni putki ja sinnehän se Myy yritti jatkuvasti. Semmoista punnertamista taas. Samoin kepit meni päin prinkkalaa ja vielä helpommalta puolelta. Noh ei aina voi onnistua :D

Nii ja ei ne kisatkaa 14.päivä lauantaina kovin hyvin menneet. Hyllytettiin molemmilta radoilta ja oli kyllä niin vaivalloista menoa. Molemmat ongelmaesteet pituus ja muuri olivat kummallakin radalla. Nehän eivät sujuneet ollenkaan. Yleensä aina ennen rengas on ollut yllättävän varma, mutta tällä kertaa molemmilla radoilla reunasta ohi, great!! Hypyt suoritti oikein hyvin ja keinu oli ihan super hieno kummallakin radalla! Noin yleisesti radat tuntuivat helpoilta. Jostain syystä hurjan montaa nollatulosta ei kuitenkaan nähty.

Nyt on jäänyt pari kertaa välistä, mutta yleensä tauko on tehnyt Myylle tosi hyvää.

Aada

Agilitytreeneissä muutama viikko sitten torstaina olikin juoksua, juoksua ja juoksua. Oli hurjan pitkä kuuden hypyn suora jonka päässä U:n muotoinen putki ja sama hyppysuora takaisin.
Oli kyllä vähän jalat koetuksella. Tehtiin varmaan kolme-neljä kertaa sama homma vuorotellen. Meidän suoritus parani joka kerralla. Aluksi olin hieman ehkä myöhässä ja Aada kyseli vähäsen parin hypyn välissä. Eteen menoa en ole sille vielä kunnolla ehtinyt opettaa, jonka pistän kyllä työn alle. Viimeinen suoritus oli kaikkein hienoin, kun Aada ei enää ollenkaan kysellyt vaan meni eikä meinannut! Ei noista suorista muuten tule yhtään mitään. Tuli otettua vielä muutaman kerran verkkokepit, joissa ei ollut ongelmia. Jalat oli kyllä hapoilla treenien jälkeen, mutta fiilis oli loistava! :D

15.päivä sunnuntaina lähdin ajelemaan sinne lahteen ryhmänäyttelyyn katsomaan yhtä Aadan pentua Cesiä. Pääsin myös toimittamaan handlerin virkaa. Cesi esiintyi mainiosti. Tuloksena hienosti ensimmäisestä Cesin virallisesta näyttelystä ERI ja arvostelu mitä parhain. Ei mitään negatiivista.

Agilitytreenit pari viikko sitten Aadan kanssa meni taas hirmu kivasti. Sain myös vähän videollekkin onnistumisia ja omia sähläyksiä :D Ainoa, että ekalta radalta video ei onnistunut. Mun tuurilla juuri silloin, kun onnistuttiin tosi hyvin. Olin vähän urpo ja neuvoin äitille kameran käytön päin h****ttiä. Sain kuitenkin jotain materiaalia vihdoin ja viimein.

Päätin kuitenkin, että lisäilen ne videot eri postauksessa. En saanut niitä lisättyä jostain kumman syystä niin pitää ensin ratkoa se ongelma jossa voi mennä hetki, kun en oikein hallitse tommosia juttuja :D Piti hoitaa sekin homma viikonloppuna, mutta en taas ehtinyt. Niistä sitten näkee vähän paremmin mitä siellä treeneissä oikein tehtiin. Puomista ei tullut otettua videota, mutta tehtiin ekaa kertaa ilman hihnaa ja Aadan kontaktit alkaa jo sujua tosi hyvin!!

Töppöstä toisen eteen!

Torstaina alkoi taas Aadankin agilitytreenit. Oli kyllä semmoiset juoksupainotteiset treenit, että huhhuh. Sai oikein kunnolla pistää jalkoihin vauhtia. Aadakaan ei meinannut pysyä karvoissaan. Ekalla suorituskerralla tapahtui jotain käsittämätöntä. Aada jätti radan kesken ja lähti metsästämään jotain edellisen päivän näyttelytreenien jäljiltä jääneitä hajuja. Jäin vain tuijottamaan silmät soikeina, että mitä juuri tapahtui. Annoin Aadalle kovalla äänellä pienen kurin palautuksen ja sitten homma alkoihin rullaamaan. Mentiin eikä meinattu. Aada hakee jo tosi kivasti mm. putken. Se oli taas vähän semmoinen U:n muotoinen kuvio ja lopussa oli kolmen hypyn suora. Kutakuinkin näin hyppy-hyppy-putki ja se loppusuora. Noi alun hypyt ei kuitenkaa ollu peräkkäin vaan eka hyppy suoraan ja toiselle hypylle käännyttiin hieman oikealle.

Tehtiin kahdella eri tavalla. Ensin siten, että itse ohjasin koko ajan radan sisäpuolella ja toisella kerralla tehtiin persjättö putken jälkeen. Persjättö oli selkeästi parempi vaihtoehto, kun itse sain vähän enemmän aikaa toimia eikä tarvinnut oikein varmistella sitä loppusuoran ekaa hyppyä :)
Aada oli niin mahtava jälleen kerran.

Loppuun mentiin vielä verkkokeppejä. Aadalla ei ollut mitään ongelmaa, kun ne oli sille jo aika tuttu juttu. Hienosti pujotteli.

Perjantaina lähdin sitten pitkästä aikaa mätsäriin. Mukaan lähtivät Aada sekä Karoliina ja Nemo. Oli taas semmoinen päivä, että muistin taas miksi käyn niin harvoin mätsäreissä. Inhoan sitä odottamista niin paljon. Aamukin alkoi kaikkea muuta, kuin rauhallisesti. Nukuin hienosti pommiin. Tarkotus oli lähteä joskus 9.45 ja meitsi ponkasee paniikissa ylis 9.10. Eikä ollut edes kamojakaan katottuna kasaan. Mä oon niin hyvä aina tässä valmistautumisessa. Päästiin kuitenkin matkaan joskus 10 maissa. Paikan päällä ilmottauduttiin ja tehtiin leiri. Jonka jälkeen alkoi se "paras" osuus eli odottaminen. Oma vuoro tuli kuitenkin ihan siedettävän nopeasti. Aadan liikkeet oli mielestäni oikein nätit, pöydällä iski taas jänskätys ja väisti tuomaria aika paljon. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseen kokonaisuudessaan. Sininenhän sieltä napsahti kouraan, mutta sillä nyt ei ollut mitään väliä.

Päätettiin Karoliinan kanssa olla hulluja ja jäädä venaamaan vielä sinisten kehää, joka oli ehkä pikkunen virhe. Pieniä koiria oli niin jumalattoman paljon, että ooteltiin sitä sinisten kehää joku kolme tuntia. Alko vähän puuduttamaan. Lisäksi oli vielä vähän kylmä ja ihan armoton nälkä. Sitten, kun se sinisten kehä vihdoinkin alkoi niin tuomari ei pahemmin meitä edes vilkaissut ja passitti saman tien pihalle. Osasin sitä kyllä odottaakin, joten kysymys kuuluukin miksi hitossa jäätiin venaa sinne kolmeks ylimääräseks tunniks :D Ei siinä mitää, oikein mukava päivähän se noin muuten oli. Kiitän seurasta Karoliinaa ja Nemoa ;D Yksin olisin ehkä kuollu sinne.

Tokoilua aika huonolla menestyksellä

Käytiin nyt vihdoin ja viimein viime viikolla vähän tokoilemassa Karoliinan ja Nemon kanssa. Tässä taas näki, että vois vähän useemmin panostaa tohon tokoiluun. Aadan keskittyminen oli niinku käsittämättämän huonoa. Oli kyllä uusi treenailupaikkakin, mutta kuitenkin. Huomio kiinnittyi aina kaikkiin ohikulkeviin ihmisiin ja oli muutenkin jotenkin levoton. Ei nyt mitään kummempia juttuja tehty. Seuraamista, jääviä, luoksari ja vähän noutoa. Seuraaminen oli ihan ok, katsekontakti tippui välillä ja aika ajoin oli paikka vähän hukassa. Jäävät näytti jo paremmalta, maahanmeno voisin olla silti vieläkin ripeämpi. Seisominenkin meni ihan jees. Luoksetulo ei ollut mikään kovin nätti. Vähän liian kankeaa toimintaa. Treeneissä oli yksi aivan järisyttävä ylläri. Aada toi ekan kerran noutokapulan ihan käteen asti! En tiedä mitä sen päänsisällä on syttynyt, mutta olin niin iloinen. Olenko vihdoin ja viimein saanut noutavan koiran?? Enkä ole edes mitään tehnyt tuon asian eteen. Aivan törkeästi on asioita mitä pitää vahvistaa ja hioa...aika moni asia on pääpiirteittän kunnossa, mutta kun se ei riitä.

Mellullakin riitti energiaa, se juoksi onnellisesti pitkin kenttää. Sen kanssa hieman vedettiin överiksi ja riehuttiin ja leikittiin. Kokeilin senkin kanssa noutoa. Mellunkin kanssa tapahtui ihme! Se meni jopa hakemaan sen kapulan mitä se ei ole ennen tehnyt. Siinä on kuitenkin yksi ongelma. Mellu noutaa sen kapulan siten, että roikottaa sitä siitä paksusta päästä :D En tiedä mikä siinä on, kun ei tykkää nostaa kapulaa siitä ohuesta kohdasta. Se on kyllä hassu koira. Myy sai tällä kertaa katsella sivusta. Käytiin vielä pieni lenkki treenien päätteeksi. Oli kyllä ihan kiva treenailla pitkästä aikaa tokoakin.

Vuosikin vaihtui ihan mukavissa merkeissä. Itse lähdin kavereiden kanssa ulos ja koirat jäivät kotiin kuuntelemaan radiota.

Vuoden ekat agilitytreenit Myyn kanssa sujuivat taas mallikkaasti. Nyt se kisainto vain kasvoi entisestään. Kokeilin pitkästä aikaa tehdä koko radan 30 cm esteillä. Eikä niissä ollut minkäänlaista ongelmaa. Hyvin ja vauhdikkaasti Myy silti suoriutui. Kyllä sinne mahtui virheitäkin. Pituus ja muuri luonnollisesti, sekä kepeissä oli jotain häikkää. Yllätyksiäkin koettiin. Muurin sai suoritettua taas uskomattoman hienosti parin uusinnan jälkeen. Vähän vain otti kosketuksen niihin palikoihin, mutta ei kuitenkaan pudottanut! Ja voi sitä onnenpäivää, kun Myy meni myös pituuden niillä kahdella palalla! Siinäkin kyllä tarvitsi muutaman kerran, että onnistui. Kumpa se vihdoin tajuaisi, että se pitää hypätä joka kerta eikä vaa fuskata ja juosta yli ;D 


Päätin nyt sitten ilmoittaa Myyn sinne kisoihinkin, jotka on tuossa 14.päivä. Jännittää jo nyt.

Perjantaina sitten mäntsäriin Aadan kanssa. Katsellaan miltä se pöytäkäyttäytyminen siellä näyttää.