Postausmotivaatio hakusessa

Näin on. Liekö jotain syysmasennusta tai muuta vastaavaa, kun en jaksa edes blogiin tällä hetkellä oikein panostaa. Ei kyllä olla mitään erikoista tehtykkään, mutta kuitenkin. Itse vaivun aina jonkin asteiseen horrokseen syksyllä ja talvella. Musta tulee niin laiska ja tekis mieli vaan olla peiton alla liikkumatta mihinkään.

Reilu viikko sitten maanantaina kävin kuitenkin Myyn kanssa agilityssä. Pari rataa taas. Lyhyempää rataa tehtiin itsenäisesti missä lähinnä valssailtiin. Vauhti oli aika kohdillaan vaikka päätin nostaa esteet 30 centtiin. Yleensä pidän Myyllä hieman matalampia hyppyjä ettei kovasti rasitu. Tehtiin muutamaan otteeseen rata läpi suht onnistuneesti. Mukaan mahtui pari omaa ohjausvirhettä.

Toisella radalla oli vähän enemmän ongelmia. Ensimmäisellä kerralla kompuroitiin A:lla sekä kepeillä. Toisella kerralla takaakierto, kun näytin vähän liian huonosti. A kuitenkin sujui tokalla kerralla nätimmin. Yhteislähtö alussa ilman mitään paikallaoloa toimi. Myy sai siten enemmän intoa tekemiseen.

Viime maanantaina Myyn treeneissä oli sitten ongelmia ja onnistumisia ihan tasaisesti. Oli muutama pikkuinen rata. Yhdellä radalla oli kepeille lähestymistä ja toisella puomin kontakteja joissa ei kyllä Myyn kanssa mitään suurempia ongelmia ollut. Kolmatta ei edes jaksettu tehdä jossa oli vain A:ta sekä putken pimeää kulmaa. Keppejä piti mennä juuri siltä meidän vaikeammalta puolelta ja Myy ei vain handlaa sitä vieläkään. Helposti tapahtuu sähläysefekti eikä Myy jaksa keskittyä tekemiseen. Niin kävi tälläkin kertaa ja oma turhautuminen alkoi näkyä. Saatiin kuitenki pari kertaa ihan kivat suoritukset joihin päätin lopettaa. Omaa malttia ei olisi varmaa ollenkaan huono treenata.

Toisella radalla oli treenailla puomin kontakteja joita nyt ei pahemmin Myyn kanssa tarvitse treenailla. Aika automaattisestihan se ottaa ne. Se oli Myylle aika passeli pikkurata, kun sai juosta lujaa eikä ole mitään rasittavia juttuja :) välistä vedotkin menivät mielestäni oikein nätisti.

Aadalla alkaa olemaan juoksut aika lopuillaan. Katsellaan jos vaikka ensi torstaina päästäisiin taas tositoimiin agilityssä. Turkin kasvatusprojekti etenee tällä hetkellä aika hitaasti. Näköjään alkaa taas hieman tippumaan noiden juoksujen toimesta. Ensi keväälle jos se olisi kasvanut jonkin näköiseksi, että pääsisi vähän näyttelykehissä pyörähtämään pitkästä aikaa. Eikä siinä mitään jos se turkki ei nyt kasva hurjan muhkeaksi. Aada on makeen näkönen tuommoisena sporttimallinakin :D

Mellu puolestaan on saanut viettää aika leppoisia päiviä. Se tykkää vain olla rapsuteltavana ja halailtavana. On se vaan niin mukava koiruus <3

Tokoiluunkin pitäisi ehkä panostaa. Karoliina, kyllä me taas joku päivä lähdetään teiän kanssa treenailemaan ja lenkkeilemään! ;)