Torstaina alkoi taas Aadankin agilitytreenit. Oli kyllä semmoiset juoksupainotteiset treenit, että huhhuh. Sai oikein kunnolla pistää jalkoihin vauhtia. Aadakaan ei meinannut pysyä karvoissaan. Ekalla suorituskerralla tapahtui jotain käsittämätöntä. Aada jätti radan kesken ja lähti metsästämään jotain edellisen päivän näyttelytreenien jäljiltä jääneitä hajuja. Jäin vain tuijottamaan silmät soikeina, että mitä juuri tapahtui. Annoin Aadalle kovalla äänellä pienen kurin palautuksen ja sitten homma alkoihin rullaamaan. Mentiin eikä meinattu. Aada hakee jo tosi kivasti mm. putken. Se oli taas vähän semmoinen U:n muotoinen kuvio ja lopussa oli kolmen hypyn suora. Kutakuinkin näin hyppy-hyppy-putki ja se loppusuora. Noi alun hypyt ei kuitenkaa ollu peräkkäin vaan eka hyppy suoraan ja toiselle hypylle käännyttiin hieman oikealle.
Tehtiin kahdella eri tavalla. Ensin siten, että itse ohjasin koko ajan radan sisäpuolella ja toisella kerralla tehtiin persjättö putken jälkeen. Persjättö oli selkeästi parempi vaihtoehto, kun itse sain vähän enemmän aikaa toimia eikä tarvinnut oikein varmistella sitä loppusuoran ekaa hyppyä :)
Aada oli niin mahtava jälleen kerran.
Loppuun mentiin vielä verkkokeppejä. Aadalla ei ollut mitään ongelmaa, kun ne oli sille jo aika tuttu juttu. Hienosti pujotteli.
Perjantaina lähdin sitten pitkästä aikaa mätsäriin. Mukaan lähtivät Aada sekä Karoliina ja Nemo. Oli taas semmoinen päivä, että muistin taas miksi käyn niin harvoin mätsäreissä. Inhoan sitä odottamista niin paljon. Aamukin alkoi kaikkea muuta, kuin rauhallisesti. Nukuin hienosti pommiin. Tarkotus oli lähteä joskus 9.45 ja meitsi ponkasee paniikissa ylis 9.10. Eikä ollut edes kamojakaan katottuna kasaan. Mä oon niin hyvä aina tässä valmistautumisessa. Päästiin kuitenkin matkaan joskus 10 maissa. Paikan päällä ilmottauduttiin ja tehtiin leiri. Jonka jälkeen alkoi se "paras" osuus eli odottaminen. Oma vuoro tuli kuitenkin ihan siedettävän nopeasti. Aadan liikkeet oli mielestäni oikein nätit, pöydällä iski taas jänskätys ja väisti tuomaria aika paljon. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseen kokonaisuudessaan. Sininenhän sieltä napsahti kouraan, mutta sillä nyt ei ollut mitään väliä.
Päätettiin Karoliinan kanssa olla hulluja ja jäädä venaamaan vielä sinisten kehää, joka oli ehkä pikkunen virhe. Pieniä koiria oli niin jumalattoman paljon, että ooteltiin sitä sinisten kehää joku kolme tuntia. Alko vähän puuduttamaan. Lisäksi oli vielä vähän kylmä ja ihan armoton nälkä. Sitten, kun se sinisten kehä vihdoinkin alkoi niin tuomari ei pahemmin meitä edes vilkaissut ja passitti saman tien pihalle. Osasin sitä kyllä odottaakin, joten kysymys kuuluukin miksi hitossa jäätiin venaa sinne kolmeks ylimääräseks tunniks :D Ei siinä mitää, oikein mukava päivähän se noin muuten oli. Kiitän seurasta Karoliinaa ja Nemoa ;D Yksin olisin ehkä kuollu sinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti