Surusta huolimatta hyvät treenit

Tuo otsikko kuvaa lähinnä viime keskiviikon agitreenejä Myyn kanssa. En ole yksinkertaisesti kerennyt aikaisemmin kirjoittamaan kun on ollut kiireitä ja viime viikolla en vain jaksanut kun oli muutakin ajateltavaa. Treenit Myyn kanssa viime keskiviikkona menivät kuitenkin ihan nappiin, vaikka kuvittelin että ne menisivät penkin alle ajatellessani kaikkea muuta. Ajatukset kuitenkin kohdistuivat koko ajan agilityyn eikä siinä oikein kerennyt mitään muuta ajattelemaan, onneksi.

Meillä oli kolme lyhyempää rataa teemoina hyppyjen kiertoa + valsseja, pimeää putkenkulmaa sekä kontakteja. Myy huvitti kaikkia, kun sillä oli armoton meno päällä :D Ensimmäinen harjoitus meille oli tuo hyppyjen kiertoa + valsseja. Kun käskin sitä hyppäämään ensimmäisen esteen niin se päästi epävireisen hassun kuuloisen haukahduksen ja lähti liikkeelle turkkiputkella. Se nauratti kaikkia, kun kukaan ei voinut uskoa että siitä lähtee niin omituinen ääni. Hassu Myy <3 Oma ongelma tuossa radalla oli se että tuppaan taputtelemaan aika usein käsiäni kuvitellen, että se jotenkin saisi Myyhyn enemmän liikettä. Ei se kuitenkaan ihan noin ole. Turhista käsien taputteluista pitää päästä eroon, koska se ei yksin kertaisesti kerro Myylle mitään. Huomattavasti paremmin se meni ku jätin taputtelut pois. Se on vain mun oma kehittelemä pakkoliike josta pitää päästä eroon! Pitää säästää nuo taputtelut ainoastaan siihen, että kerron Myylle missä menen, kun se on putkessa tai pussissa eikä tiedä minne suuntaan lähteä.

Tuo rata missä oli pimeä putkenkulma oli itsenäinen harjoitus. Sekin meni tosi kivasti. Kepit menivät tällä kertaa tosi hyvin, jes! Niitä pitää kyllä vielä treenata paljonpaljonpaljon. Ainoa ongelma oli, että kun lähetin Myyn putkeen niin se juoksi vain onnellisesti putkesta tultaessa suoraan, vaikka yritin huutaa ja taputtaa ja pitää kaikenlaista elämää että se tajuaisi kääntyä oikeaan suuntaa. Kokeilin pari kertaa kunnes sitten vaivauduin juoksemaan putken toiseen päähän ja huiskuttelemaan putken suulle, että Myy varmasti tajuaa mihin suuntaan pitää kääntyä.

Viimeisellä radalla olikin sitten noita kontaktien treenaamista ja Myyn "rakastama" Aa-este, jonka alla meni kovasti houkutteleva putki. Pari kertaa tuo rontti menikin putkeen, kun se yleensä tekee kaikkensa välttääkseen Aan. Lopulta se kuitenkin meni Aan ja millä vauhdilla! Yhtään se ei jäänyt himmailemaan ylös mentäessä. Se ei ole varmaan ikinä kiivennyt noin ripeästi ylös. Olin ihan monttu auki ja hirmu iloinen :D Treenit menivät kyllä hienosti ja Myyllä vain riittää tuota intoa :) Nyt me ollaankin muutaman kerran pois, kun Myyllä sattui alkamaan juoksut.

Eilen lähdimme Karitan kanssa agiliitelemään Aadan ja Rinon kanssa. Alkeitahan tässä vielä opiskellaan joten ei mitään ihmeellisiä treenejä voi odottaa, mutta kummallakin meni kuitenkin tosi hyvin :) Aadalla on kuitenkin iskeny joku jännitys Aata ja puomia kohtaan, mutta eiköhän ne siitä taas ala sujumaan kun käydään vain aktiivisesti treenailemassa. Hypyt menevät ihan kivasti, vaikka Aada välillä tuppaa haahuilemaan ja se vähän kiristää välillä hermoja. Uun muotoinen putkikin sujui jo hyvin. Tuo tunti on kyllä hirmuisen pitkä aika kun kahdestaan treenaa, että Aadakin väsyy nopeasti. Otettiin loppuun pari kivaa juttua ja leikittiin :D Kyllä tää tästä. Hiljaa hyvä tulee :)

Mellunkin kanssa kävin vähän treenailemassa, tosin tokoa vain :) aika hyvällä mielellä Mellu teki töitä. Se tykkää paljon temppuilla kuiten kieriä ja hypätä käsien läpi jne. joten päätin temppuilla sen kanssa paljon ja ottaa aina siinä välillä muutaman tokoliikkeen. Tosin en jaksanut oikein kiinnittää oikeisiin asentoihin huomiota, koska yritin että sillä on hyvä fiilis tehdä töitä ja niinhän sillä näytti olevan. Mellu ei oiken kestä jos siltä aletaan vaatia kauhean paljoa, koska sillä häviää äkkiä viimeisetkin tekemisenhalun rippeet. Temppuilujen välissä tehtiin muutamia vauhdikkaita maahanmenoja ja seisomisia. Tuo seisominen oli kyllä nätti. Se pysähtyi heti, vaikka yleensä se hiipii muutaman askeleen eteenpäin. Palkkasin sen aina heittämällä namin, että saisi vähän nopeutta tekemiseen. Seuraamisen lähtökin oli hyvä. Mellu lähti ripeästi mukaan eikä jäänyt mietiskelemään mitään omiaan. Otettiin vielä muutama luoksetulokin, toinen semmoinen oikeaoppinen ja loppuun vielä vauhtiluoksetulo, että varmasti jää hyvä mieli :) Ajattelin, että voisin ehkä suunnata Mellun kanssa kisoihin ensi keväänä :)