Olin kirjoittanut valmiiksi tekstin, jota en ehtinyt vielä julkaista, jossa kerroin pitkästä aikaa taas meidän porukan kuulumisia ja kaikki oli niin hyvin... Mellun vanhuuden tuomia vaivoja lukuunottamatta.
Ikävä palata tänne blogiin pitkästä aikaa tälläisen asian tiimoilta. Ajattelin, että jos tästä olisi apua jollekkin saman asian kokeneelle/kokevalle. Kyseessä on siis mäyräkoirahalvaus. Asia jota mäyräkoiranomistajana välillä mietin, mutta asia jonka en uskonut ikinä osuvan oman koiran kohdalle. Tämä blogi tulee nyt suurimmaksi osaksi käsittelemään Myyn kuntoutusprojektin etenemistä. Yritän tänne nyt aktiivisesti päivittää kuulumisia.
20.5.2013
Tämä mäyräkoiranomistajan kauhu tuli meille aivan puskista. En ollut huomannut Myyssä mitään sen kummempia oireita. Sillä on välillä kausia, kun lenkkeily ei kiinnosta ja mennään löntystäen ja joskus taas aivan päin vastoin. Jälkeenpäin ajateltuna voi ollakkin, että ne olivat viitteitä tulevasta. Ei sitä vain osannut tajuta, kun Myy on aina ollut hieman ailahtelevainen.
Aamulla katselin ennen töihin lähtöä olohuoneessa televisiota ja kuulin sivukorvalla, että Myy on tulossa alas sängyltä. Miten asiat voikin kerta laakista muuttua hyvästä todella pahaksi. Tapahtumaa en nähnyt, mutta kuulin kyllä! Myy huusi ihan hirveästi ja laski allensa tullessaan eteiseen. Aluksi kävi mielessä jalan murtumat yms, minkä ajatuksen kumosin saman tien nähdessäni, että koira ei pysty käyttämään takajalkojaan ollenkaan.
Äkkiä puhelin esiin ja soitto eläinlääkäriin. Menin sinne heti aamulla klo. 9. Siellä tutkittiin ja saatiin lähete helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Lähdettiin saman tien ajamaan Viikkiin magneettikuvauksiin. Leikkaukseenhan siinä sitten päädyttiin. Se meni lääkärin mukaan hyvin eikä välilevytyrän lisäksi löytynyt mitään muuta. Jos jotain positiivista hakee niin onneksi olin kotona tämän tapahtuessa, että sain vietyä koiran heti hoitoon.
21.5.2013
Helpottava puhelu saapui! Myy voi oikein mainiosti ja toipumisennuste on hyvä, kun syväkiputuntokin löytyy. Nyt vain aloitetaan se ahkera kuntouttaminen ja huomenna menen 13.30 katsomaan Myyn fysioterapiaa ja juttelemaan sen fyssarin sekä lääkärin kanssa miten jatkossa hoitoa jatketaan.
Ei tätä voi ymmärtää vieläkään. Tuntuu niin väärältä. Ensin pari viikkoa sitten Mellulta löytyy nivelrikkoa ja nyt sitten tämä Myy. Tämä jatkuva epäonni kyllä sapettaa. Aada sentään on kunnossa (joo, koputan puuta), mutta jos sillekin vielä tulee jotain niin sitten olen jo niin syvässä suossa ettei tosikaan.
Nyt kuitenkin keskitytään saamaan Myy kuntoon!
Päivitän varmaan jo huomenna illalla miten siellä fysioterapeutilla meni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti