Ensiksikin voin todeta, että mua ei tosiaankaan ole luotu kulkemaan yhtään liian lähellä Helsinkiä tai Espoota. Tämmönen "maaseudun" kasvatti, kun olen. Aloitan nyt vaikka kertomalla tuosta Myyn fysioterapia reissusta espooseen. Kävimme siellä siis maanantaina ja voi huh sitä matkaa. Osasin kyllä odottaa, että siellä on ruuhkaa kello 4. Sitä en kuitenkaan arvannut, että seisoisimme siellä n. tunnin ja navigaattori näytti, että 100m liikuttiin about vartissa. Lyhyen pinnan omaavana hermohan siinä meinasi mennä. Aina ajattelee sitä miten ihmiset jaksavat, joka päivä käydä sen saman ruuhkan läpi käydessään Helsingin seudulla töissä. Onhan sekin tottumiskysymys ja näin päin pois.
Sitten, kun päästiin siitä pahimmasta ruuhkasta pois niin olin siltikin hukassa. Kirosin monta kertaa navigaattorinkin sillä matkalla. Tuulilasinpesunestekkin loppui matkalla ja näkyvyys oli suorastaan huippuluokkaa. Siellä sitten porhallettiin salamapunton kanssa pitkin maita ja mantuja. Päästiin lopulta kuitenkin monien mutkien kautta perille ja huimat 20 min myöhässä. Onneksi seuraava aika oli peruttu, joten siinä ei ollut mitään ongelmaa.
Myy pääsi sitten vihdoin ja viimein Riina Kellmanin käsittelyyn. Myyn kanssa on aina kiva mennä joka paikkaan, kun se osaa olla niin nätisti. Aluksi sitä kuitenkin hieman jänskätti. Lötkötteli kuitenkin lattialla kivasti koko käsittelyn ajan :) Myy sai kehuja, että on oikein hyvässä kunnossa. Muutamia jumeja kuitenkin löytyi kylkiluiden ja rintanikamien välistä. Nyt pidetään taas vähän lisää taukoa agilitystä ja perjantaina mennään tekemään kevyttä keppitreeniä. En ainakaan enään ole huomannut, että Myy olisi jotenkin varonut itseään ja ontumistakaan ei ole enää ollut havaittavissa. Toivottavasti se tuosta kuntoutuisi ennen kisoja :)
Tiistaina tuli Aadan kanssa mentyä aksailemaan pitkästä aikaa. Mukana menossa olivat myös Karita ja Mercu. Aada olisi ihan valtavan täydellinen jos siltä saisi vielä sen rähinäroopeilun pois. Aada kuitenkin ihan mukavasti pystyy keskittymään suorituksen aikana. Aika ajoin sillä kuitenkin välillä pääkopassa flippaa ja sen haluaisin karsia mahdollisimman minimaaliseksi. Vauhtiahan tuolta ei puutu, aikamoinen tykki. Tehtiin semmoiset onnistuneet lyhyet puolentunnin treenit. Puomin jännitys ollaan selätetty ja se meni sen ihan itse. Toki hihnassa, mutta meni kuitenkin. A:nkin se meni. Vähän sitä piti kuitenkin auttaa. Edistystä kuitenkin. Hyppykuviot meni onnistuneen vauhdikkaasti, itsekkin olin tälläkertaa vähän paremmin mukana ja muistin ohjata, heh ;) Jäi kyllä niin hyvä fiilis noista treeneistä. Perjantaina sitten uudestaa. Jospa noita keppejä alkaisi ihan tosissaan treenailemaan. Ollaan nimittäin vähän jumiuduttu samojen asioiden tekemiseen. Kohta alkaisi olemaan ajankohtainen tuo agilityseuraankin hakeminenkin Aapelin kanssa.
Toivottavasti saisin ensi postaukseen laitettua kuvia. Tästä, kun tuli taas tämmöinen kuvaton tylsimys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti