Jänskätystä

Oivoivoi kisat lähestyy ja jännistys on aivan valtava. En voi kuvitella sitä jännityksen määrää mikä iskee kisapaikalla, jos tälläkin hetkellä lentelee maailman isoimpia perhosia vatsassa. Toivottavasti tuo Myy nyt vain pysyisi kunnossa, että ylipäänsä päästäisiin kilpailemaan.
Keskiviikon treenit alkoivat näyttää jo vähän paremmalta. Tosin mentiin todella matalilla hypyillä, ettei liikaa rasita itseään. A:kin meni hienosti punnertaen. Pituus jäi vaivaamaan, kun sitä se ei menny kahdella palikalla. Meni Myy sen kuitenkin siten, että toinen palikka oli normaalisti ja toinen käännettynä siellä takana. Myyllä oli kuitenkin into päällä ja se oli kiva nähdä :)


Aadan näyttelytreenit meni vähän niin ja näin. Oma moka, kun en tälläkertaa oikein jaksanut keskittyä. Pistettiin lähinnä leikiksi koko homma. Eikä jaksettu olla siellä, kun yksilösuorituksen ajan ja sitten suunnistettiin kohti kotia. Pöydällä seisominen oli ihan ok. Liikkeet, noh ei nyt mitään parasta menoa. Mahto ohjaajan namit olla paljon parempia, kun omat ;D Olen huomannut, että Aada ei enään niin paljon stressaa/jännitä tuolla näyttelytreeneissä niinkuin aikaisemmin.

Kävin eilen koirien kanssa vähän metsässä kävelemässä ja sain otettua muutaman kuvankin :)

Laitetaan tähän loppuun vielä ISOT onnittelut Pikku Myylle, joka täytti tänään 5-vuotta! :) niin se aika vain mennä raksuttaa eteenpäin.