Messari

Tulipahan siellä messarissakin taas pyörähdettyä. Jotenkin ei vain ollu samanlaista kutkuttavaa fiilistä, kuin edellisinä vuosina. Pakko siellä oli kuitenkin molempina päivinä hengailla aamusta iltaan ja shoppailla kaikenlaista tavaraa. Mukaan lähti mm. häkkiin pehmeä alusta, kaksi hihnaa, puinen-ja metallinen noutokapula, muutama lelu, furminaattori, kaksi kennelliiton semmoista ihme kirjaa mihin saa kaikki paperit kätevästi talteen ja nameja. Rahaa upposi, mutta eipä tullut mitään turhaa osteltua.

Päätin sitten jättää Aadan kotiin. Enkä kyllä kadu yhtään, vaikka muutama kymppi menikin harakoille.
Narttuja oli ilmoitettu 38 kappaletta ja ehkä noin 5 sai vain ERI:n. Tuolla turkilla Aadalla ei olisi kyllä ollut mahkuja saada edes EH:ta. Tuomarina oli norjalainen Gro Svandalsflona.
Katsoo sitten ensi vuonna mihin näyttelyihin sen ilmotan, kun jossai vaiheessa tulee ajankohtaiseksi myös se Aadan astutuskin. Nyt vain yritetään kalastella sitä itsevarmuutta näyttelytreeneistä.
Myyn kanssa olisi tarkoitus keväällä käydä ainakin Lahdessa.

Kummituksien selätys

Huhheijaa, keskiviikon treenit. Myy yllätti mut todella. Muuri ja pituus, ne kaksi kummitusta ovat pelotelleet jo pitkään. Tällä kertaa ne kummitukset saivat kyllä lähtöpassit niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Se hienosti ylitti molemmat, hurraa! Mentiin ihan ensimmäiseksi semmoinen ihan pikkuinen radanpätkä missä oli toisena esteenä muuri. Halusin eka tehdä tuon harjoituksen juuri sen takia, että Myyllä on vielä tarpeeksi energiaa muurin suorittamiseen.
Aluksi se oli taas vähän kankeaa ja Myy ohitti muurin pari kertaa ja muutaman kerran se himmaili vauhtia ja luisteli palikat alas.
Päätin kokeilla pari viimeistä kertaa siten, että lähden suorittamaan rataa suoraan vauhdista ilman paikka-käskyä ja siten, että menemme yhdessä muurille ja kannustan sitä hirveästi. Se toimi! Myy kyllä koski vähän niihin palikoihin, mutta ne eivät pudonneet ja se ei yhtään himmaillut.
Pituudenkin kanssa aluksi samanlaisia ongelmia, pari kertaa se juoksi palikoiden yli. Päätin sitten ottaa vain yhdellä palikalla. Sillä toisella ja korkeammalla. Myy suoritti sen hienosti. Lisäsin heti perään sen toisen palikankin. Kyllä vain, yli meni! ja vielä kaksi kertaa! siihen oli hyvä lopettaa nuo muurin ja pituuden harjoittelut siltä kerralta.
Tehtiin vielä loppuun pidempää rataa, kun meitä oli niin vähän niin kerkesimme hyvin. Kepeillä oli taas hieman ongelmia. Pitää muistaa aina yrittää "keilata" Myy kepeille. Se ei oikein toimi että on pieni koira ja ohjaaja huitoo kädellä taivaisiin. Pitää myös kiinnittää huomiota miten kävelen siinä vieressä, koska jos oma askellukseni vähänkin muuttuu niin Myyn rytmi menee ihan sekaisin.
Lopussa tuli ikävä juttu, kun huomasimme että Myy hieman ontui. Onneksi kuitenkin vasta treenien lopussa. Liekö hypännyt hieman pahasti tai tullut aalta jotenkin huonosti alas. Kotona se kuitenkin oli taas normaali eikä jalassa näyttänyt olevan enää mitään.


Loppuun vielä laitan kaksi kuvaa Aadasta, karvallinen ja karvaton versio :D aikamoinen ero.

Loppukesä

Alkutalvi

Kahden viikon treeniraportti

Taas on tovi vierähtänyt viime kirjoituksesta. On vain ollut niin hirmuisen kiire, ettei ole kerennyt treeneistä raportoimaan. Yritän saada nämä parin viikon tapahtumat suht tiiviiseen pakettiin. Sain jopa otettua eilen muutamat talviotokset koirista. Myystä jäi vielä kuvia uupumaan, kun sitä ei kauheasti houkutellut mennä pakkaseen tepastelemaan. Onneksi nyt näyttäisi ainakin muutamaksi päiväksi hellittävän nuo kovimmat pakkaset, joten ehkä Myystäkin saa sitten napsittua muutaman kuvan :)

Viime viikolla käytiin treenailemassa keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona sai kyllä tehtyä tehokkaat treenit kun porukkaa oli vähemmän huonon ilman takia. Tehtiin yhtä rataa useampaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla meni omasta puolesta niin metsään, kun voi vain mennä. En ehtinyt kovin hyvin tutustua rataan, joten olin ihan kujalla. Ohjasin ties minne sattuu ja olin aina ihan väärällä puolella, hohhoijaa! Sen suorituksen jälkee piti kyllä hengähtää. Multa varmasti huonoin ohjaussuoritus ikinä. Viimeinen suoritus pelasti ja toiminta näytti jo siltä miltä pitääkin =) 

Aadan näyttelytreeneistä vain sen verran, että käytös oli taas parempaan päin. Pöydällä se kuitenkin vähän jännitti edellisiä kertoja enemmän, kun tällä kerralla oli eri ohjaaja. 

Aada loisti torstaina kirkkaana. Se näytti taas potentiaalisen agilitykoira puolensa, kun viime kerralla se näytti "ei tee mieli tehdä mitään" puolensa. Vauhti oli ihan täydellistä. Se on mulle täydellistä silloin, kun en meinaa pysyä Aadan vauhdissa mukana :D tehtiin pitkää suoraa putkea ja hyppykuvioita. Tällä kertaa yritin jo vähän tehdä kontaktejakin, jotka on Aadalle vähän jännittäviä esteitä. Kyllä se ne menee, kun vähän auttaa alkuun. Se takajalkojen nostaminen puomille/Aalle on Aadalle se niin sanotusti isoin askel. Jaakotuksiakin vähän tuli treenailtua näin uutena juttuna. Odotan innolla, että Aadan kenkkuikä menee ohi :)

Mellukin pääsi näyttämään kyntensä agilityn parissa. Voi, että se nautti! :) Mennä touhotti tuhatta ja sataa. Puomi ja Aakin meni tosta noin vaan ja millä vauhdilla! Ihana Meemu <3

Ainiin unohdin vallan kertoa! Käytiin viime lauantaina joukkotarkastuksissa tutkituttamassa Aadan silmät ja polvet. Hiphei! kaikki kunnossa! Silmissä on muutamia ylimääräisiä ripsiä, mutta ei mitään sen vakavampaa :D 

Serkkuni Aliinakin oli meillä koko viikonlopun ja kivaa oli! Tuli herkuteltua, herkuteltua ja vähän vielä  lisää herkuteltua ;)

Eilen suuntasin taas Myyn ja Aadan kanssa Hyvinkäälle. Agilityssä mentiin taas yhtä rataa. Muuri tuotti ongelmia, jonka osasin odottaa ja en siitä edes välitä. Jos Myy sen jotenkin menee yli niin olen tyytyväinen. Lenteli palikat tai ei. Puomilla pitäisi saada vähän lisää vauhtia, koska jos aion kisoihin niin olisi kiva edes joissain asioissa pystyä vaikuttamaan aikaan. 30 sentin esteetkin jo hidastaa Myytä tosi paljon. Minkäs sitä koolleen mahtaa, Pikkumyy :)

Aadan treenit menivät yllättävän hyvin, vaikka alkukäyttäytymisestä olisi voinut päätellä jotain ihan muuta. Heti, kun astuttiin ovesta sisään niin se korvia "hellivä" haukkuminen/huutaminen alkoi saman tien. Teki mieli vajota maan alle, kun vähän hävetti se Aadan sekopäisyys. Yksittäissuoritus meni hienosti. Pöydällä vähän taas jännitti. Liikkeissä se voisi enemmän kohdistaa katsettaan eteenpäin. Se näyttää vähän kierolta korkkiruuvilta näyttelyitä ajatellen, kun se tuijottaa ylöspäin. Tokon kannaltahan se on kiva, mutta näyttelyissä ei välttämättä niin nätin näköistä. Toki olen miettinyt messarista pois jäämistä tuon Aadan karvattomuuden takia. Jos kuitenkin päätän mennä messariin niin seuraavat näyttelyt ovatkin sitten varmaan ensi kesänä, katsoo milloin tuolle tulee karvat takaisin. Aion näyttää mikä ero tuossa Aadassa on tapahtunu loppukesän-syksyn välillä. Kunhan saan otettua siitä seisomis-kuvan karvattomana :D

Eipä tästä kirjotuksesta kovin lyhyttä näyttänyt tulevan. Minkäs teet, kun pitäisi saada kahden viikon asiat samaan pakettiin. Tässä viimeisessä kuvassa muuten näkyy aika hyvin tuo Aadan karvattomuus.

Jes lunta! + mörrimöykkyjä

Vihdoinki tuli lunta. Tommonen luminen keli, höystettynä pikku pakkasella on ihan täydellistä. Koiratkin nauttivat, ainakin vielä. Kovat pakkaskelit ovat niin EI toivottuja.

Jotta ei mene ihan säästä puhumiseksi niin viime päivien treeneistä voisi muutaman sanan sanoa. Keskiviikkona oli taas Myyn agiliidot ja Aadan näyttelytreenit. Agilityssä mentiin yhtä vähän pidempää rataa ja siinä vieressä pystyi harjoittelemaan vähän hyppyjuttuja, puomia ja keinua. Olen aika tonttu pakko myöntää. Menin ja treenasin ehkä hieman liikaa noita oheisjuttuja Myyn kanssa, jolloin se oli jo vähän puhki kun oli meidän vuoro mennä radalle. Se kyllä näkyi. Ensi kerralla pitää kyllä yrittää olla aikaisemmin suoritusvuorossa. Radan alku meni ekalla kerralla vähän penkin alle, mutta loppu alkoi näyttää jo hyvältä. Toisella kerralla koko rata näytti jo paremmalta :) Kepitkin Myy meni oikein hyvin vaikeammalta puolelta. Suurin ongelma kohta oli radalla oleva kolmen hypyn suora. Tai no keksimmäinen hyppy oli hieman reunemmassa. Keskimmäinen hyppy piti ohittaa ja kiertää viimeinen hyppy, josta mentiin kepeille. Myy piti kunnolla ottaa haltuun, kun se meinasi alkaa sooloilemaan omiaan. Sille se keskimmäinen hyppy oli suuri houkutus. Koko ajan Myy yritti kiertää toiselle puolelleni aikomuksena hypätä keskimmäinen hyppy. Sain sen kuitenkin ohjattua oikeaan suuntaan muutamien mutkien kautta. Myy oli kuitenkin taitava nakki. Omaa tyhmyyttänihän se oli, kun treenasin vähän liikaa niitä muita juttuja.

Juuri, kun viime kerralla pääsin kehumaan miten hienosti Aada käyttäytyi näyttelytreeneissä niin tällä kertaa meni käytöksen puolesta vähän metsään. Ajoittain se meni hyvin, mutta välillä sillä taas päässä himmeni ja piti alkaa rähjäämään. Argh, se on nii hermoja raastavaa. Ei se ole ikinä virallisissa näyttelyissä tolleen rähjännyt muille kehässä. Siellä se esittää niin mallikansalaista. Positiivista oli, että Aadan pöytäkäyttäyminen on vähän parantunut, huippua Aada <3 sitä tässä ollaan haettukin. Messarissa toivon mukaan näkyisi jotain edistymisen merkkejä. Mitään erikoisia tuloksia en sieltä kyllä odota. Pakko myöntää, että vähän hävettää viedä Aada sinne. Se on niin karvaton rimpula. Tavotteet on tasan siinä, että se käyttäytyy niinkuin ennenkin kehässä, eli tosi hyvin ja pöytäkäyttäymisessä näkyisi edistystä :) Aada on kuitenkin hieno puppe muutamista pikku ongelmista huolimatta :)

Eilen käytiin taas pitkästä aikaa Aadan kanssa agilityä treenaamassa. Oli kyllä astetta huonompi treenipäivä. En ottanut mitään erikoista. Hyppyjä ja keppejä pääasiassa, kun ei tuolla näyttänyt olevan oikein intoa keskittyä. Kyllä me saatiin hyviäkin suorituksia. Taitaa Aadalla olla päällä mörrimöykkyikä. Juoksujenkin pitäisi alkaa tuossa lähiaikoina niin en sitten tiedä onko silläkin asialla vähän näppinsä pelissä. Pitää varmaan keskittyä lähinnä leikkimiseen, jotta en nyt ihan kokonaan tuota koiraa menisi pilaamaan. Kunnon toimintasuunnitelma ei olisi pahitteeksi.

Hallelujah

Viime viikolla tuli treenailtua vain keskiviikkona agin ja näyttelytreenien parissa. En jaksa pitkiä jorinoita nyt kirjottaa joten yritän tehdä lyhyen tiivistelmän.
Myyllä se vire vain säilyy tota agilityä kohtaan. Taas mentiin parilla lyhyellä radalla. Se jaksoi tehdä yllättävän monia toistoja, kun joskus se on ollut sitä että kun pari kertaa menee pieleen eikä palkkaa heru, niin sitten häviää kaikki fiilikset. Joukkoon mahtuu aina virheitäkin, jotka usein pistetään ohjauksen piikkiin. Pituudessa käänsimme palikat toisinpäin, ettei myy pääse hyppäämään palikoiden päälle. Tiedän, että se pääsee sen, mutta jostain syystä sen on tehtävä aina helpoimman kautta.
Tosin kukapa sitä nyt vaikeimman kautta mitään tekisikään :D Muutamia omia mokia lukuun ottamatta ihan mukiin menevät treenit :)

Aadakin osasi tällä kertaa olla edes vähän nätimmin :) räyhääminenkin jäi huomattavasti vähemmälle ja pöydälläkin meni hieman paremmin. Ehkä se siitä lähtee rullaamaan. Messaria odotellessa. Ainoa, että siellä taitaa olla karvaton shetlantilainen kehässä. Mitkään poppakonstit eivät taida auttaa tuohon karvankasvuun :(

Paljon on tullut tehtyä

En ikinä saa aikaiseksi kirjoitettua tapahtumista ajallaan vaan monet jutut tulevat samassa postauksessa joten kirjoituksista tulee tosi pitkiä eikä niitä erkkikään jaksa lukea. Varsinkaan, kun en ole kerennyt räpsimään kuvia piristämään näitä kirjoituksia. Pitää ryhdistäytyä sen osalta ja joku kaunis päivä pakata kamera ja koko sirkus mukaan ja lähteä vähän kuvailemaan.

Keskiviikkona päästiin taas Myyn kanssa tosi toimiin agilityssä, kun juoksut ovat vihdoinkin ohi. Tauko teki taas ihmeitä ja Myyssä oli hirmuisesti energiaa ja tekemisen iloa. Olen hirmu ylpeä. Kisat kyllä kutittavat mielessä koko ajan. Treeneissä helpotimme muuria, laittamalla pituuden korkeimman palikan ja muurin pienet palikat siitä päältä siihen alle, jotta Myy ei fuskaa ja mene ali ;) Olin niin yllättynyt, kun se ylitti sen koskematta :o Olin jo ihan varma että se menee senkin helpoimman kautta ja hyppää siihen päälle, mutta toisimpa kävi! Kyllä sain taas olla tyytyväinen. Toisella radalla kepit tuottivat vaikeammalta puolelta ongelmia. Myy haki hienosti oikean välin, mutta tuli hieman liian lujaa joten se meni useaan otteeseen läpijuoksuksi, kun se ei enään kerennyt kääntämään kroppaansa. Myyn keskittyminenkin kepeillä alkaa välillä herpaantumaan ja peliin tulee sählääminen ja haukkuminen. Piti sitten vähän rauhoitella ja ottaa uusiksi ja sitten se lähti menemään. Myy tarvitsi kuitenkin vielä vähän apuja. Muuten molemmat radat menivät kivasti. Ne olivat helppoja, mutta ihan mukavia kuitenkin mennä.

Perjantaina oli Aadan vuoro päästä aksailemaan. Tuli tehtyä vähän keppejä ja hyppyjen kiertoja sekä välistä vetoja. Kepit meni ihan hienosti. Aada alkaa jo vähän ymmärtämään mistä on kysymys :) Aadalla oli mielestäni hyvä fiilis tehdä töitä eikä tällä kertaa tullut kauheasti mitään ylimääräisiä kohelluksia. Oma ohjaus oli kyllä välillä aika syvältä. Jäi hyvä mieli treeneistä mulle ja mikä tärkeintä myös Aadalle, joten tästä on hyvä jatkaa. Annan vähän pisteitä myös itselleni, kun hermot eivät menneet kertaakaan :D

Lauantaina mun sirkuksella oli vähän erilainen päivä. Kaikki pääsivät vähän uiskentelemaan Hyvinkäälle. En ollut ennen vienyt koiria sinne ja osasin jo arvata ettei Myy ja Mellu oikein innostuneet ajatuksesta, että ne laitettaisiin uimaan. Aada nyt sietää jonkin verran vettä, mutta Mellu ja Myy ovat ihan eri maata. Hienosti koko kolmikko kuitenkin ui :) pitää viedä ne joskus toistekin uiskentelemaan, kun ilta oli niin mukavan rauhallinen, kun siinä ei ollut kolmea karvaista kaveria sähläämässä :D

Vitsi mua vähän jänskättää, kun messari lähestyy ja Aadalta on alkanut karvat katoamaan. Toivon todella, että se ei olisi ihan karvaton voittajassa. Onhan tässä vielä reilu kuukaus aikaa saada turkkia vähän takaisin, mutta pahoin pelkään ettei se kerkeä saada mitään erikoisen hyvää turkkia messariin mennessä.

Onnistumisia

Aadan kanssa käytiin eilen taas vähän aksailemassa. Ekat oikeasti ihan hyvin menneet treenit. Ainoa SUURI ongelma on se, että keskittymiskyky on aika huolestuttavan minimaalinen. En tiedä miten saisin tehtyä itsestäni oikein superhyper kiinnostavan, että mikään muu ei enää häiritsisi ympärillä. Tuntuu, että Aada vähän väliä keskittyy seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu.
Jotain edistymistä kuitenkin havaitsin. Aada meni kujakepit vaikka viime kerralla se ei halunnut mennä, kun sitä häiritsi ne verkot siinä ympärillä. Palkkasin lelulla vahdista ja pari kertaa laitoin keppien päähän alustalle nameja. Hyppyjen kierrotkin meni ihan kivasti silloin kun keskittyminen oli edes vähän parempaan päin. Otin kolmen hypyn suoraa, jonka jälkeen oli tarkoitus saada Aada kääntymään tiukasti oikealle. Kappas kuinka kävikään...Aadapa päätti juosta suoraan kuuntelematta yhtään mitä sille sanoin tai no siinä vaiheessa jo huusin kun se ampaisi kuin ohjus haukkumaan jotain ihme säkkiä mikä näytti siitä niin epäilyttävältä. Tein saman pariin kertaan ja nuo pari muuta kertaa se sitten kääntyi kun huusin sille terävästi "tässä!" ja heiluttelin lelua :D
Pituuttakin tuli vähän otettua siinä samalla, kun tehtiin erilaisia hyppykuvioita, hienosti meni! :) Tällä kertaa Aada jaksoikin paremmin, hyvähyvä =) Lopussa tuli kuitenkin nolotilanne, kun seuraavat treenaajat tuli halliin ja Aada sattui olemaan siinä vaiheessa vielä irti niin sepä päätti lähteä tavalliseen ärsyttävään tapaansa räyhäämään sille vieraalle koiralle, prkl! Tuntuu ettei Aadalla ole mitää itsesuojeluvaistoa. Se on kyllä huomattu monta kertaa. En tiedä yhtään mitä tekisin tuon räyhäämis asian suhteen, hmm. Mulle se on iso pähkinä purtavaksi.