Pahalta näyttää

Nimittäin agilitykisoja ajatellen. Tuli eilen käytyä vähän kokeilemassa miten se Myy oikein toimii. Oli kyllä aika huolestuttavan kankeaa menoa. Varoi hirveästi itseään ja vauhti oli normaalia hitaampaa. Elän niin toivossa, että ensi viikolla olisi paremmat kuviot. Harmittaa hirveästi jos joudun perumaan ne kisat. Toki koiran ehdoillahan tässä mennään. Onhan niitä kisoja myöhemminkin.
Otettiin eilen siis vähän keppitreeniä ja ihan muutama hyppy, että näin vähän missä mennään. Saatiin parit onnistuneet suoritukset kepeiltä. Vauhtia vain ei löytynyt toivotulla tavalla. Hypyt sen sijaan olivat sitäkin nihkeämpiä. Joku tuota Myytä nyt vaivaa. Pitää seurailla tilannetta. Tällä hetkellä pyrin pitämään pikkuisen Myyn levossa, ettei se kauheasti hyppisi sohville ja sängyille, tai ainakaan sieltä alas :) 


Aada sen sijaan oli normaali itsensä. Treenailtiin vähän suoraa putkea etupalkalla. Ajattelin, että olisin treenaillut keppejä enemmän. Olin kuitenkin sokea enkä löytänyt niitä ohjureita, joten kunnon keppitreeni saa vielä odottaa. Ei tässä mikään kiire ole :) Puominkin se meni taas ihan itse. Alastuloa pitää kyllä vielä treenata. Haluan siitä satavarman. A:lla oli jälleen vähän jännitystä ilmassa. Kyllä se siitä ajan kanssa alkaa menemään. Hyppykuvioita se alkaa handlaamaan koko ajan vähän paremmin. Itse pitää vaa muistaa käskyttää ajoissa, ettei käännökset veny niin hirvittävän pitkiksi. 


Oli kivaa, kun Janessa ja Wilikin pääsivät mukaan treenailemaan :)

Tykitystä

Ensiksikin voin todeta, että mua ei tosiaankaan ole luotu kulkemaan yhtään liian lähellä Helsinkiä tai Espoota. Tämmönen "maaseudun" kasvatti, kun olen. Aloitan nyt vaikka kertomalla tuosta Myyn fysioterapia reissusta espooseen. Kävimme siellä siis maanantaina ja voi huh sitä matkaa. Osasin kyllä odottaa, että siellä on ruuhkaa kello 4. Sitä en kuitenkaan arvannut, että seisoisimme siellä n. tunnin ja navigaattori näytti, että 100m liikuttiin about vartissa. Lyhyen pinnan omaavana hermohan siinä meinasi mennä. Aina ajattelee sitä miten ihmiset jaksavat, joka päivä käydä sen saman ruuhkan läpi käydessään Helsingin seudulla töissä. Onhan sekin tottumiskysymys ja näin päin pois.
Sitten, kun päästiin siitä pahimmasta ruuhkasta pois niin olin siltikin hukassa. Kirosin monta kertaa navigaattorinkin sillä matkalla. Tuulilasinpesunestekkin loppui matkalla ja näkyvyys oli suorastaan huippuluokkaa. Siellä sitten porhallettiin salamapunton kanssa pitkin maita ja mantuja. Päästiin lopulta kuitenkin monien mutkien kautta perille ja huimat 20 min myöhässä. Onneksi seuraava aika oli peruttu, joten siinä ei ollut mitään ongelmaa.

Myy pääsi sitten vihdoin ja viimein Riina Kellmanin käsittelyyn. Myyn kanssa on aina kiva mennä joka paikkaan, kun se osaa olla niin nätisti. Aluksi sitä kuitenkin hieman jänskätti. Lötkötteli kuitenkin lattialla kivasti koko käsittelyn ajan :) Myy sai kehuja, että on oikein hyvässä kunnossa. Muutamia jumeja kuitenkin löytyi kylkiluiden ja rintanikamien välistä. Nyt pidetään taas vähän lisää taukoa agilitystä ja perjantaina mennään tekemään kevyttä keppitreeniä. En ainakaan enään ole huomannut, että Myy olisi jotenkin varonut itseään ja ontumistakaan ei ole enää ollut havaittavissa. Toivottavasti se tuosta kuntoutuisi ennen kisoja :)

Tiistaina tuli Aadan kanssa mentyä aksailemaan pitkästä aikaa. Mukana menossa olivat myös Karita ja Mercu. Aada olisi ihan valtavan täydellinen jos siltä saisi vielä sen rähinäroopeilun pois. Aada kuitenkin ihan mukavasti pystyy keskittymään suorituksen aikana. Aika ajoin sillä kuitenkin välillä pääkopassa flippaa ja sen haluaisin karsia mahdollisimman minimaaliseksi. Vauhtiahan tuolta ei puutu, aikamoinen tykki. Tehtiin semmoiset onnistuneet lyhyet puolentunnin treenit. Puomin jännitys ollaan selätetty ja se meni sen ihan itse. Toki hihnassa, mutta meni kuitenkin. A:nkin se meni. Vähän sitä piti kuitenkin auttaa. Edistystä kuitenkin. Hyppykuviot meni onnistuneen vauhdikkaasti, itsekkin olin tälläkertaa vähän paremmin mukana ja muistin ohjata, heh ;) Jäi kyllä niin hyvä fiilis noista treeneistä. Perjantaina sitten uudestaa. Jospa noita keppejä alkaisi ihan tosissaan treenailemaan. Ollaan nimittäin vähän jumiuduttu samojen asioiden tekemiseen. Kohta alkaisi olemaan ajankohtainen tuo agilityseuraankin hakeminenkin Aapelin kanssa.

Toivottavasti saisin ensi postaukseen laitettua kuvia. Tästä, kun tuli taas tämmöinen kuvaton tylsimys.

Welcome year 2011

Vuosi 2010 sitten tuli ja meni. Hirmu nopeasti tuntuu tämä aika aina kulkevan. Toivottavasti tästä vuodesta tulee hyvä vuosi ja koirat pysyisivät terveinä.

Viime vuoden viimeiset treenit eivät menneet ihan putkeen. Luultavasti Myyllä on jumeja vähän siellä sun täällä. Tehtiin pidempää rataa viime keskiviikkona (29.päivä). Alku näytti lupaavalta, kun vähän lämmiteltiin putken kanssa. Ei kannattaisi ikinä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Radalla Myy oli mielestäni normaalia hieman hitaamman oloinen ja pituuden suorituksessa sillä ei ollut yritystä alkuunkaan. A:llakin se himmaili niin paljon, että itse piti puuttua asiaan. Autoin Myyn A:n yli, kun sen voimat hiipuivat ylös mentäessä. Suorituksen jälkeen sitten ilmeni taas jotain vikaa Myyn etujalassa. Ontumista oli havaittavissa. Toivottavasti Myy tulisi kuntoon ennen kisoja, kun muuten jää kisat kisaamatta.

Aada on hurjasti kehittynyt pöydällä. Vähän se vieläkin väistää, mutta ei kuitenkaan jännitä enään niin paljoa. Se ei tärise tai meinaa tippua pöydältä. Voin huoletta seisoa sen edessä eikä tarvitse koko ajan pitää koirasta kiinni siinä pelossa, että kohta se putoaa. Rähinäkin oli aika minimaalista ja yksittäisliikkeet sujuivat hienosti.

Vuodenvaihde meni mukavasti mökkeillessä kaveriporukalla, Puumalassa. Koiratkin pääsivät mukaan.

Tänään tuli käytyä Aadan kanssa Mäntsälässä mätsärissä. Sinisen nauhan kanssa lähdettiin kotiin, ilman sijoitusta. Tavoite kuitenkin täyttyi mitä lähdin hakemaanki. Aluksi ajattelin, että ei tuo pikku rontti varmaan pöydällä suostu olemaan ollenkaan. Parkkihallin hälinä nimittäin jännitti aika paljon. Aada kuitenkin pysyi pöydällä eikä se enää meinannut pudotakkaan. Kyllä se kuitenkin jonkin verran vierasti hampaita katsottaessa. Tästä on hyvä jatkaa. Siihen pyritään, että se joku kaunis päivä seisoisi pöydällä eikä vierastaisi juuri ollenkaan.

Ilmoitin Myyn vihdoin ja viimein sinne agikisoihinkin. Sain myös varattua sille ajan fyssarille ensi maanantaiksi jospa se vaikka siitä vetreytyisi :)

Joulukiirettä

Otsikosta voikin jo vähän päätellä miksi täällä on ollu hieman hiljaista. Treeneistä en ole niin kerennyt kirjoittelemaan, kun aikaa on mennyt kaikkeen muuhun.
Viime viikolla tuli treenailtua pari kertaa. Keskiviikon agit ja näyttelytreenit ja torstain agit.
Keskiviikon agilitytreenit Myyn kanssa meni taas oikein mukavasti. Meitä oli taas aika vähäinen osanotto treeneissä, joten pääsi taas tekemään hyvät treenit. En uskaltanut Myyn kanssa tehdä vielä monia toistoja hypyillä, kun sillä silloin edellisellä kerralla ilmeisesti hieman venähti jalka. Ei sillä enään mitään oireita ollut, mutta mielelläni en ottanut sitä riskiä, että niin tapahtuu uudelleen. Pitäisi hieman ehkä paremmin treenailla tuota putkeenkin lähetystä. Se oli hieman tahmeaa. Kepit meni tällä kertaa hienosti, kun itse vain maltoin olla kiirehtimättä. Lopuksi otin vielä pari kertaa pituutta itsenäisesti. Se onnistui taas! Aluksi se oli vähän semmoista hakemista. Saatiin kuitenkin muutama onnistunut toisto.

Aadalla tosiaan on kyllä tällä hetkellä niin erilaisia treenipäiviä. Viime viikon treenit olivat taas niitä, jotka antoivat ilon aihetta. Näyttelytreeneissä näkyi valtavasti kehitystä pöydällä vaikka edellisellä kerralla tuntui, että kehitystä ei ole tullut ollenkaan. Vähäisiä väistämisliikkeitä oli havaittavissa, mutta ei mitään sen suurempaa. Pari kertaa se liikkeessä rähähti, mutta muuten oikein mallikasta menoa :)

Torstaina oli huippua, kun Maarianna pääsi ohjaamaan meitä sinne vantaalle. Mukaan otin Mellun ja Aadan.
Maarianna teki meille mukavan radan. Tehtiin sitä tosin osissa, kun tuo Aadakin on vasta niin alkutekijöissä. Alku pätkä oli hyppy-suoraputki-hyppy-hyppy. Viimeinen hyppy takaa kiertäen. Itse, kun olen tottunut tuon Myyn ohjaamiseen, joka ei ole mikään salama niin olen vähän ulapalla Aadaa ohjatessani. Olin myöhässä tai sitten unohdin ohjata, kun keskityin pysymään Aadan vauhdissa mukana, huoh :D Maarianna ohjeisti vaikka sihisemään heti sen jälkeen, kun koira kiertää hypyn, jotta vältyttäisiin pitkältä kaarrokselta. Sehän toimi. Lopulta se alkoi näyttää jo vähän siltä miltä pitikin. Mellukin pääsi vähän näyttämään lahjojaan. Hypyn kierto oli vähän mitään sanomatonta. Itsellä jumitti, jolloin Mellukin jumitti. Pitäisi vaan muistaa pysyä liikkeessä, eikä alkaa himmailemaan. Se on se huono luotto koiraan, joka on yksi suurimmista ongelmistani. Kyllä se Mellukin, sitten sai jutun juurestä vähän kiinni. Hauskaa sillä ainakin näytti olevan :)

Aadan kanssa otettiin vielä yksittäisinä juttuina, puomia, A:ta sekä ihan uutena rengasta. Kaikki nuo ovat Aadalle niitä hirmu jänskättäviä esteitä. Yllätyin taas. Puomilla sekä A:lla Maarianna piti Aadan hihnasta kiinni ja minä ohjasin. Kannustimme hirveästi ja Aadahan meni. Tehtiin useampi toisto ja lopulta Aada ei tarvinnut edes hirveästi apuja. Hieno likka! :)
Rengas oli kyllä noista Aadalla se kammottavin este. Maarianna piti taas hihnasta kiinni, jottai Aadalla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin mennä renkaan läpi. Itse olin toisella puolella heiluttelemassa lelua ja kannustamassa. Saatiin se sitten menemään pari kertaa renkaan läpi, vihdoinkin. Olin kyllä niin tyytyväinen.

Viikonloppua tuli sitten itse jammailtua pendulumin keikalla Katjan kanssa. Oli kyllä niin huippua! <3

Joulukiireiden takia tällä viikolla jäi treenailut kokonaan pois, mutta ensi viikolla sitten taas uudet kuviot.

Toivottelempa tässä nyt Mellun, Myyn ja Aadan kanssa oikein hyvää ja makoisaa joulua, sekä onnellista ja menestyksekästä uuttavuotta 2011 kaikille! :)

Messari

Tulipahan siellä messarissakin taas pyörähdettyä. Jotenkin ei vain ollu samanlaista kutkuttavaa fiilistä, kuin edellisinä vuosina. Pakko siellä oli kuitenkin molempina päivinä hengailla aamusta iltaan ja shoppailla kaikenlaista tavaraa. Mukaan lähti mm. häkkiin pehmeä alusta, kaksi hihnaa, puinen-ja metallinen noutokapula, muutama lelu, furminaattori, kaksi kennelliiton semmoista ihme kirjaa mihin saa kaikki paperit kätevästi talteen ja nameja. Rahaa upposi, mutta eipä tullut mitään turhaa osteltua.

Päätin sitten jättää Aadan kotiin. Enkä kyllä kadu yhtään, vaikka muutama kymppi menikin harakoille.
Narttuja oli ilmoitettu 38 kappaletta ja ehkä noin 5 sai vain ERI:n. Tuolla turkilla Aadalla ei olisi kyllä ollut mahkuja saada edes EH:ta. Tuomarina oli norjalainen Gro Svandalsflona.
Katsoo sitten ensi vuonna mihin näyttelyihin sen ilmotan, kun jossai vaiheessa tulee ajankohtaiseksi myös se Aadan astutuskin. Nyt vain yritetään kalastella sitä itsevarmuutta näyttelytreeneistä.
Myyn kanssa olisi tarkoitus keväällä käydä ainakin Lahdessa.

Kummituksien selätys

Huhheijaa, keskiviikon treenit. Myy yllätti mut todella. Muuri ja pituus, ne kaksi kummitusta ovat pelotelleet jo pitkään. Tällä kertaa ne kummitukset saivat kyllä lähtöpassit niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Se hienosti ylitti molemmat, hurraa! Mentiin ihan ensimmäiseksi semmoinen ihan pikkuinen radanpätkä missä oli toisena esteenä muuri. Halusin eka tehdä tuon harjoituksen juuri sen takia, että Myyllä on vielä tarpeeksi energiaa muurin suorittamiseen.
Aluksi se oli taas vähän kankeaa ja Myy ohitti muurin pari kertaa ja muutaman kerran se himmaili vauhtia ja luisteli palikat alas.
Päätin kokeilla pari viimeistä kertaa siten, että lähden suorittamaan rataa suoraan vauhdista ilman paikka-käskyä ja siten, että menemme yhdessä muurille ja kannustan sitä hirveästi. Se toimi! Myy kyllä koski vähän niihin palikoihin, mutta ne eivät pudonneet ja se ei yhtään himmaillut.
Pituudenkin kanssa aluksi samanlaisia ongelmia, pari kertaa se juoksi palikoiden yli. Päätin sitten ottaa vain yhdellä palikalla. Sillä toisella ja korkeammalla. Myy suoritti sen hienosti. Lisäsin heti perään sen toisen palikankin. Kyllä vain, yli meni! ja vielä kaksi kertaa! siihen oli hyvä lopettaa nuo muurin ja pituuden harjoittelut siltä kerralta.
Tehtiin vielä loppuun pidempää rataa, kun meitä oli niin vähän niin kerkesimme hyvin. Kepeillä oli taas hieman ongelmia. Pitää muistaa aina yrittää "keilata" Myy kepeille. Se ei oikein toimi että on pieni koira ja ohjaaja huitoo kädellä taivaisiin. Pitää myös kiinnittää huomiota miten kävelen siinä vieressä, koska jos oma askellukseni vähänkin muuttuu niin Myyn rytmi menee ihan sekaisin.
Lopussa tuli ikävä juttu, kun huomasimme että Myy hieman ontui. Onneksi kuitenkin vasta treenien lopussa. Liekö hypännyt hieman pahasti tai tullut aalta jotenkin huonosti alas. Kotona se kuitenkin oli taas normaali eikä jalassa näyttänyt olevan enää mitään.


Loppuun vielä laitan kaksi kuvaa Aadasta, karvallinen ja karvaton versio :D aikamoinen ero.

Loppukesä

Alkutalvi

Kahden viikon treeniraportti

Taas on tovi vierähtänyt viime kirjoituksesta. On vain ollut niin hirmuisen kiire, ettei ole kerennyt treeneistä raportoimaan. Yritän saada nämä parin viikon tapahtumat suht tiiviiseen pakettiin. Sain jopa otettua eilen muutamat talviotokset koirista. Myystä jäi vielä kuvia uupumaan, kun sitä ei kauheasti houkutellut mennä pakkaseen tepastelemaan. Onneksi nyt näyttäisi ainakin muutamaksi päiväksi hellittävän nuo kovimmat pakkaset, joten ehkä Myystäkin saa sitten napsittua muutaman kuvan :)

Viime viikolla käytiin treenailemassa keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona sai kyllä tehtyä tehokkaat treenit kun porukkaa oli vähemmän huonon ilman takia. Tehtiin yhtä rataa useampaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla meni omasta puolesta niin metsään, kun voi vain mennä. En ehtinyt kovin hyvin tutustua rataan, joten olin ihan kujalla. Ohjasin ties minne sattuu ja olin aina ihan väärällä puolella, hohhoijaa! Sen suorituksen jälkee piti kyllä hengähtää. Multa varmasti huonoin ohjaussuoritus ikinä. Viimeinen suoritus pelasti ja toiminta näytti jo siltä miltä pitääkin =) 

Aadan näyttelytreeneistä vain sen verran, että käytös oli taas parempaan päin. Pöydällä se kuitenkin vähän jännitti edellisiä kertoja enemmän, kun tällä kerralla oli eri ohjaaja. 

Aada loisti torstaina kirkkaana. Se näytti taas potentiaalisen agilitykoira puolensa, kun viime kerralla se näytti "ei tee mieli tehdä mitään" puolensa. Vauhti oli ihan täydellistä. Se on mulle täydellistä silloin, kun en meinaa pysyä Aadan vauhdissa mukana :D tehtiin pitkää suoraa putkea ja hyppykuvioita. Tällä kertaa yritin jo vähän tehdä kontaktejakin, jotka on Aadalle vähän jännittäviä esteitä. Kyllä se ne menee, kun vähän auttaa alkuun. Se takajalkojen nostaminen puomille/Aalle on Aadalle se niin sanotusti isoin askel. Jaakotuksiakin vähän tuli treenailtua näin uutena juttuna. Odotan innolla, että Aadan kenkkuikä menee ohi :)

Mellukin pääsi näyttämään kyntensä agilityn parissa. Voi, että se nautti! :) Mennä touhotti tuhatta ja sataa. Puomi ja Aakin meni tosta noin vaan ja millä vauhdilla! Ihana Meemu <3

Ainiin unohdin vallan kertoa! Käytiin viime lauantaina joukkotarkastuksissa tutkituttamassa Aadan silmät ja polvet. Hiphei! kaikki kunnossa! Silmissä on muutamia ylimääräisiä ripsiä, mutta ei mitään sen vakavampaa :D 

Serkkuni Aliinakin oli meillä koko viikonlopun ja kivaa oli! Tuli herkuteltua, herkuteltua ja vähän vielä  lisää herkuteltua ;)

Eilen suuntasin taas Myyn ja Aadan kanssa Hyvinkäälle. Agilityssä mentiin taas yhtä rataa. Muuri tuotti ongelmia, jonka osasin odottaa ja en siitä edes välitä. Jos Myy sen jotenkin menee yli niin olen tyytyväinen. Lenteli palikat tai ei. Puomilla pitäisi saada vähän lisää vauhtia, koska jos aion kisoihin niin olisi kiva edes joissain asioissa pystyä vaikuttamaan aikaan. 30 sentin esteetkin jo hidastaa Myytä tosi paljon. Minkäs sitä koolleen mahtaa, Pikkumyy :)

Aadan treenit menivät yllättävän hyvin, vaikka alkukäyttäytymisestä olisi voinut päätellä jotain ihan muuta. Heti, kun astuttiin ovesta sisään niin se korvia "hellivä" haukkuminen/huutaminen alkoi saman tien. Teki mieli vajota maan alle, kun vähän hävetti se Aadan sekopäisyys. Yksittäissuoritus meni hienosti. Pöydällä vähän taas jännitti. Liikkeissä se voisi enemmän kohdistaa katsettaan eteenpäin. Se näyttää vähän kierolta korkkiruuvilta näyttelyitä ajatellen, kun se tuijottaa ylöspäin. Tokon kannaltahan se on kiva, mutta näyttelyissä ei välttämättä niin nätin näköistä. Toki olen miettinyt messarista pois jäämistä tuon Aadan karvattomuuden takia. Jos kuitenkin päätän mennä messariin niin seuraavat näyttelyt ovatkin sitten varmaan ensi kesänä, katsoo milloin tuolle tulee karvat takaisin. Aion näyttää mikä ero tuossa Aadassa on tapahtunu loppukesän-syksyn välillä. Kunhan saan otettua siitä seisomis-kuvan karvattomana :D

Eipä tästä kirjotuksesta kovin lyhyttä näyttänyt tulevan. Minkäs teet, kun pitäisi saada kahden viikon asiat samaan pakettiin. Tässä viimeisessä kuvassa muuten näkyy aika hyvin tuo Aadan karvattomuus.